Summa summarum

Blogia aloittaessani olin päättämässä toista vuotta kestänyttä ohjaustaukoani, johon luontevasti liittyi myös koreografiattomuus. Kuluneen kevään aikana työstetty koreografia toi tarinoita blogiini, pysyviä merkityksellisiä ihmissuhteita ja väriä elämääni. Huipentumana tuo toukokuun lopun Show ja hopeamitali tanssillisen voimistelun yli 20v kilpasarjassa.

Onnistunut koreografia on kokonaisuus, jonka lähtökohtana on ryhmä, ihmiset, jotka koreografian tulkitsevat. Tässä onnistuimme. Teimme ohjelman tähän tilanteeseen ja tarpeeseemme sopivaksi. Olimme alussa tällä tavoitteellisella taipaleella ja halusimme kokea rauhallisen virtaavan liikkeen. Minulle virtaavuus vertaisryhmässä tuo AINA flow-kokemuksen. Emme varmaan päässeet tuohon euforiaan varsinaisessa kilpailusuorituksessa, mutta jännityksen kokeminen yhdessä tuntuu mahtavalta!

Kuva: Hannele Simpanen

Toimintavuoden päättyessä takki on yleensä ollut ihan tyhjä. Nyt se ei sitä ole. Kassaran varressa olen tekemisiäni ja käyttämiäni musiikkeja listaillut. Sielunlintujen musiikki oli sekin odottanut valmistumista koreografiaksi usean vuoden ajan, kuin myös tulevan uuden koreografian musiikki. Uuteen haluaisin tarttua heti, mutta maltan ja pakotan itseni hetkeksi unohtamaan tekemisen.

AINA saunoi ja vietti yhteistä aikaa viime tiistaina. Nauroimme, muistelimme, katsoimme kuvia, suunnittelimme ensi syksyä ja kuuntelimme käsivarret kananlihalla uutta biisiä. Syksyllä alkaa kaupunginteatteriin tehtävän produktion työstäminen ja valmentaja Johanna on minut pyytänyt siihen avukseen. "Proggis" on osa Johannan gradua, joka käsittelee naisen elämänkaarta ja minäkäsityksen muodostumista. Pääsemme kokeilemaan uusia työskentelytapoja ja harjoittelemaan ilmaisua. Tuosta prosessista enemmän syksystä alkaen.

Illanistujaisissa AINAlaiset kirjoittivat muutaman sanan siitä, mitä AINAlaisuus on heille antanut. Käsin kosketeltava yhteisöllisyys on sen parasta antia, mutta tässä naisten kirjoittamaa:

"Aina on ollut hyvä vastapaino kaikelle muulle työlle ja arjelle, josta on päässyt aina irtautumaan. Treenien jälkeen on ollut aina tosi antoisa ja tyytyväinen olo, vaikka olisi sitä ennen ollut miten kiukkuinen ja väsynyt. Itselläni oli yli 10v tauko voimistelusta ja nyt useamman vuoden jälkeen uudelleen aloittamisesta, en voisi kuvitellakkaan lopettavani täysin. Koen AINA-ryhmän todella sopivaksi itselleni. Se on täyttänyt jonkinlaisen "tyhjiön" omassa elämässäni."

"Antanut mahdollisuuden nauttia uudelleen voimistelun virtaavasta liikkeestä, ryhmässä tekemisestä, halusta oppia ja voittaa ja luottaa omiin taitoihin. Ihanaa on ollut yhteinen palo, jännitys, henki, aikuisuus - monenmoiset tunteet ja kaikkien sitoutuminen, tavoitteellisuus. Sitovana tekijänä valmentaja jolla on taito, ihailtava taito luoda uutta."

"AINA on täyttänyt tanssityhjiön elämässäni. AINA-harjoituksissa olen saanut harjoittelun lisäksi eläytyä koreografian fiilikseen. Olen yleensä innostunut musiikeista ja koreografioista muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Yhteenkuuluvaisuus ryhmässä on vahva, ja se on voima! Tuntuu hyvältä ajatella, että yhteinen matkamme tannssillisenvoimistelun saralla jatkuu johdossasi! Harkat antava energiaa ja hyvää oloa!"

"AINA täyttää elämässäni sitä aukkoa mikä siellä on ollut nuoruusvuosien voimistelun lopettamisen jälkeen. Joku syy minut kuitenkin on vuosi vuodelta ja eri kaupunkeja kolutessani vetänyt paikallisiin seuroihin ohjaamaan. Oman työni vastapainoksi olen kuitenkin halunnut sitä, että joku sanoo minulle "tee niin tai tee näin" - etten minä ole antavana vaan vastaanottavana osapuolena. Harkkoihin voi vaan mennä, nauttia aivan ihastuttavien naisten seurasta, huomata osaavansa edelleen ja sitten ajella taas hyvällä mielellä kotiin malttamattomana odottamaan seuraavaa viikkoa. Samanlainen tausta, yhteiset tavoitteet, sama rakkaus tähän upeaan lajiin - siitä on AINA tehty."

"Mitä AINA on minulle ollut? Irtautumista arjesta, äidin ja vaimon velvollisuuksista. Se on ollut minun juttuni, minun ja VAIN MINUN! Se on ollut tapaamista hyvien, hauskojen "hengenheimolaisten" kanssa. Kerran viikossa minä olen ollut vain minua itseäni varten. Se on vaatinut perheen aikataulujen yhteensovittamista, kuljetuksia, lapsenvahtia... Mutta se on tuonut niin paljon, ja vain minulle. Ja kaikki tämä on tullut sieluuni "linnun" kautta... voimistellen, tanssien.

Huomenna palaveeraamme kahden seuran tanssillisen voimistelun ohjaajien kanssa. Ihan hiukan olen miettinyt flow-ryhmän ohjaamisen aloittamista, mutta kuulostellaan huomenna tilannetta!

Sain AINAlaisilta lahjan, josta pääsen nauttimaan hyvässä seurassa ensi sunnnuntaina.

AINAlaiset saivat kesäiset kärpäslätkät ;)