Työnimi "Harmaa"

AINA:laisten joukko näyttää vakiintuneen viiteentoista. Mukana on viime kevään joukkue, pitkän linjan reippaalaisia ja muutama vast`ikää kaupunkiin muuttanut ja voimistelua pitkään harrastanut. Kaikista edellä mainituista olen iloinnut!

Voimistelu on siitä hyvä harrastus, että muutitpa minne tahansa, AINA löydät samanhenkiset ihmiset ja verkoston alun. Ja jos ei voimisteluseuraa ole, sellaisen voi itse perustaa ;)

AINA:n uusi koreografia on jo hyvällä alulla. Musiikki on mielenkiintoinen. Aivan kuten "Sielunlinnut" -koreografian musiikki, myös tämä on kulkenut jo pitkään mukana ja odottanut sopivaa aikaa. Ja nyt se aika on. Vastakohtana "Sielunlintujen" rauhallisuudelle nyt mennään ja välillä kauneus on kaukana!

"Harmaa" haastaa meistä jokaisen, mutta henki on hyvä! Torstaina kysymyksiä sateli ja aika ajoin puheen sorina täytti salin. Harjoitteluun kuitenkin jokainen keskittyy ja kuuntelemaan rauhoitutaan. Minusta tuntuu, että koskaan ennen harjoitusprosessin aikana en ole puhunut näin paljoa. Mutta en ole myöskään koskaan saanut ohjata näin isoa tavoitteellista ryhmää =)... Harjoitukset ovat AINA niin voimaannuttavat!


Alku on jo hieno! Ja sujuva...

"Älä kysy, kuka teki sen! Älä kysy, mistä löytyy syyllinen!"

Terveiset Mikalle!

On syksy

ja varma merkki siitä on, että jumppakausi käynnistyy tuota pikaa. Kävin juuri lukemassa Reippaan sivuja ja tuntitarjontaa. Alla olevan, kevätnäytöksestä 2010 otetun kuvan pongasin jäsenmaksusivun yläreunasta! Hauskaa oli!

Kuva: Juha Määttä

Olin saanut heti näin alkuun kunnian tulla valituksi kuukauden ohjaajaksi. Syyskuun ajan "komistan" siis Reippaan sivuja jutullani ja kuvallani. Ensi keskiviikkona risteilemme Kallavedellä pitämässä ohjaajapalaveria ja elo-syyskuun vaihteeseen osuvalla viikolla alkavat jumpat. Jännittää. Joka vuosi yhtä paljon! Hyvältä tuntuvaa jännitystä, joka ei häviä, vaikka ohjausvuosia on jo jokunen takana=)

Loistavana orientaationa on toiminut kevään Show-kilpailusta tehty DVD, jonka sain katseltavakseni. Oli hyvä näin tovin jälkeen palata noihin tunnelmiin ja katsoa oma ohjelma rauhassa läpi. Toisaalta myös toisten ohjelmiin keskittyminen oli helpompaa nyt kuin silloin paikan päällä.

Tämän alkavan vuoden tavoitteet ovat jo keväällä kristallisoituneet: oma näytös jouluna, alueen SHOW-tapahtuma tammikuussa ja ehdottomana päätavoitteena äitienpäivänä järjestettävä näytös Kaupunginteatterissa. Kovasti odotan "prokkistuntia", jossa koko vuosi työstetään, omilla tunneilla tehtävän työstön lisäksi, koreografioita teatterin lavalle. "Prokkistunnilla" ovat mukana kaiken ikäiset liikkujat, mikä osaltaan tekee kokemuksesta poikkeuksellisen hienon!

Joku kaunis päivä täytyy hautautua alakertaan nallepuhvihkon ja levyjen kanssa ja aloittaa sunnittelu. Koreografiat muhivat jo!

Summa summarum

Blogia aloittaessani olin päättämässä toista vuotta kestänyttä ohjaustaukoani, johon luontevasti liittyi myös koreografiattomuus. Kuluneen kevään aikana työstetty koreografia toi tarinoita blogiini, pysyviä merkityksellisiä ihmissuhteita ja väriä elämääni. Huipentumana tuo toukokuun lopun Show ja hopeamitali tanssillisen voimistelun yli 20v kilpasarjassa.

Onnistunut koreografia on kokonaisuus, jonka lähtökohtana on ryhmä, ihmiset, jotka koreografian tulkitsevat. Tässä onnistuimme. Teimme ohjelman tähän tilanteeseen ja tarpeeseemme sopivaksi. Olimme alussa tällä tavoitteellisella taipaleella ja halusimme kokea rauhallisen virtaavan liikkeen. Minulle virtaavuus vertaisryhmässä tuo AINA flow-kokemuksen. Emme varmaan päässeet tuohon euforiaan varsinaisessa kilpailusuorituksessa, mutta jännityksen kokeminen yhdessä tuntuu mahtavalta!

Kuva: Hannele Simpanen

Toimintavuoden päättyessä takki on yleensä ollut ihan tyhjä. Nyt se ei sitä ole. Kassaran varressa olen tekemisiäni ja käyttämiäni musiikkeja listaillut. Sielunlintujen musiikki oli sekin odottanut valmistumista koreografiaksi usean vuoden ajan, kuin myös tulevan uuden koreografian musiikki. Uuteen haluaisin tarttua heti, mutta maltan ja pakotan itseni hetkeksi unohtamaan tekemisen.

AINA saunoi ja vietti yhteistä aikaa viime tiistaina. Nauroimme, muistelimme, katsoimme kuvia, suunnittelimme ensi syksyä ja kuuntelimme käsivarret kananlihalla uutta biisiä. Syksyllä alkaa kaupunginteatteriin tehtävän produktion työstäminen ja valmentaja Johanna on minut pyytänyt siihen avukseen. "Proggis" on osa Johannan gradua, joka käsittelee naisen elämänkaarta ja minäkäsityksen muodostumista. Pääsemme kokeilemaan uusia työskentelytapoja ja harjoittelemaan ilmaisua. Tuosta prosessista enemmän syksystä alkaen.

Illanistujaisissa AINAlaiset kirjoittivat muutaman sanan siitä, mitä AINAlaisuus on heille antanut. Käsin kosketeltava yhteisöllisyys on sen parasta antia, mutta tässä naisten kirjoittamaa:

"Aina on ollut hyvä vastapaino kaikelle muulle työlle ja arjelle, josta on päässyt aina irtautumaan. Treenien jälkeen on ollut aina tosi antoisa ja tyytyväinen olo, vaikka olisi sitä ennen ollut miten kiukkuinen ja väsynyt. Itselläni oli yli 10v tauko voimistelusta ja nyt useamman vuoden jälkeen uudelleen aloittamisesta, en voisi kuvitellakkaan lopettavani täysin. Koen AINA-ryhmän todella sopivaksi itselleni. Se on täyttänyt jonkinlaisen "tyhjiön" omassa elämässäni."

"Antanut mahdollisuuden nauttia uudelleen voimistelun virtaavasta liikkeestä, ryhmässä tekemisestä, halusta oppia ja voittaa ja luottaa omiin taitoihin. Ihanaa on ollut yhteinen palo, jännitys, henki, aikuisuus - monenmoiset tunteet ja kaikkien sitoutuminen, tavoitteellisuus. Sitovana tekijänä valmentaja jolla on taito, ihailtava taito luoda uutta."

"AINA on täyttänyt tanssityhjiön elämässäni. AINA-harjoituksissa olen saanut harjoittelun lisäksi eläytyä koreografian fiilikseen. Olen yleensä innostunut musiikeista ja koreografioista muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Yhteenkuuluvaisuus ryhmässä on vahva, ja se on voima! Tuntuu hyvältä ajatella, että yhteinen matkamme tannssillisenvoimistelun saralla jatkuu johdossasi! Harkat antava energiaa ja hyvää oloa!"

"AINA täyttää elämässäni sitä aukkoa mikä siellä on ollut nuoruusvuosien voimistelun lopettamisen jälkeen. Joku syy minut kuitenkin on vuosi vuodelta ja eri kaupunkeja kolutessani vetänyt paikallisiin seuroihin ohjaamaan. Oman työni vastapainoksi olen kuitenkin halunnut sitä, että joku sanoo minulle "tee niin tai tee näin" - etten minä ole antavana vaan vastaanottavana osapuolena. Harkkoihin voi vaan mennä, nauttia aivan ihastuttavien naisten seurasta, huomata osaavansa edelleen ja sitten ajella taas hyvällä mielellä kotiin malttamattomana odottamaan seuraavaa viikkoa. Samanlainen tausta, yhteiset tavoitteet, sama rakkaus tähän upeaan lajiin - siitä on AINA tehty."

"Mitä AINA on minulle ollut? Irtautumista arjesta, äidin ja vaimon velvollisuuksista. Se on ollut minun juttuni, minun ja VAIN MINUN! Se on ollut tapaamista hyvien, hauskojen "hengenheimolaisten" kanssa. Kerran viikossa minä olen ollut vain minua itseäni varten. Se on vaatinut perheen aikataulujen yhteensovittamista, kuljetuksia, lapsenvahtia... Mutta se on tuonut niin paljon, ja vain minulle. Ja kaikki tämä on tullut sieluuni "linnun" kautta... voimistellen, tanssien.

Huomenna palaveeraamme kahden seuran tanssillisen voimistelun ohjaajien kanssa. Ihan hiukan olen miettinyt flow-ryhmän ohjaamisen aloittamista, mutta kuulostellaan huomenna tilannetta!

Sain AINAlaisilta lahjan, josta pääsen nauttimaan hyvässä seurassa ensi sunnnuntaina.

AINAlaiset saivat kesäiset kärpäslätkät ;)

Kassaran varressa

Kesän ensimmäisen päivän iltana tuli ukkonen. Päivän helle sitä jo enteili. Olimme juuri tulleet Villa Walkamaan ja aloittaneet saunan lämmityksen.

Miten monta kertaa lyhyen ajan sisällä maailma vaihtoi väriä ja tunnelmaa.

Seuraavana aamuna iloitsin ensimmäisestä kahvin keitosta ja aikoinaan häälahjaksi saaduista venemukeista, jotka ovat vuosia kanssamme veneilleet ja nyt siis muuttivat Walkamaan.

Aamupäivän heiluin rannassa kassaran varressa ja mietiskelin menneitä ja tulevia. Ja taisin päättää jo AINA:n uuden koreografian musiikin! Pitkään jemmattu biisi, kuten oli "Sielunlinnut" koreografiankin biisi!

Ja järvi näkyy nyt entistä paremmin!

Grande finale

Perjantaina töiden jälkeen matkaan starttasi autolastillinen naisenergiaa määränpäänä Helsinki ja SHOW-kilpailu Your Move tapahtumassa. Yövyimme porukalla pienessä hotellissa ja illalla nautimme ruuasta ja hyvästä seurasta. Valmentaja kuitenkin komensi hyvissä ajoin nukkumaan...;)

Lauantaina aamutuimaan siirryimme puvut kainalossa Kisahallille.

Aamulla harjoitus klo 9.04, sitten syömään jäähallille, meikkaamaan

ja kilpailusuorituksen aika 13.44. Harjoituksessa saimme tuntuman tilaan ja lattiaan. Olo oli aika epävarma ja tasapaino horjui. Mutta mieli oli hyvä. "Varsinainen valkku" eli Johanna seurasi harjoituksen ja antoi siitä palautetta. Myös tuomaristo oli paikoillaan jo harjoituksen ajan.

Musiikki tuntui hitaammalta ja puhuimmekin AINA:laisten kanssa tarkasta kuuntelusta varsinaisen suorituksen aikana.

Kilpailusuoritus jännitti valtavasti, vaikka minkäänlaista suorituspainetta tai odotuksia sijoittumisen suhteen ei ollut. Mutta totuuden nimessä harjoitukset kerran viikossa ja esiintyminen 3-4 kertaa vuodessa ei vielä tuo valtaisaa esiintymisvarmuutta, vaikka sitä joskus on ollut. Mutta me selvisimme, nautimme ja luotimme toisiimme. Tämä porukka on niin MAINIO!

Kisakatsomoon sain ystäväni Virpin ja veneharrastuksen kautta löytyneen ystäväni Hannen, joka toimi hovikuvaajana. Seuraavat otokset ovat Hannen käsialaa.

AINA ja Sielunlinnut:

Kun sitten seisoimme palkintojenjaossa kaikkien muiden joukkueiden rinnalla,

pronssi mitalin oli saanut Vihti Gym ja hopea mitalin voitti Kuopion Reippaan Voimisteijoiden AINA, en uskonut kuulemaani. Kysyin takanani seisseeltä Saijalta, että sanoiko se meidät?!!! Rauhallinen, aikuisille tehty, hyvin perinteiseen voimistelun liikekieleen tehty ohjelmani tämän upean naisjoukon AINA:n esittämän sijoittui siis toiseksi Valtakunnallisessa SHOW-kilpailussa.

Kultaa sai pisteen erolla Vantaan Voimistelusaeura.

Kuopion reippaan Voimistelijoiden menestys oli muutoinkin loistava. Aida voitti kultaa yli 20v vapaasarjassa, Amelie sai pronssia 12-15v vapaasarjassa ja sen lisäksi kultaa 12-15v tanssillisen voimistelun sarjassa. Ja sitten se meidän hopea tanssillisen voimistelun yli 20v sarjassa. Ylpeitä saamme olla myös "Aidasta" ja "Lumiasta", jotka neki suoriutuivat ohjelmistaan upeasti.

"Tyttö" tuli kotiin!

AINA opitaan uutta

Tänään: harjoittelimme niin tärkeitä dynamiikan vaihteluita, kuuntelimme ja seurasimme musiikkia, eläydyimme koeyleisön edessä, annoimme henkilökohtaista palautetta toisillemme, menimme ohjelmaa ensimmäistä kertaa esiintymispuvut päällä, hioimme ohjelman yksityiskohtia pareittain, sovimme tulevista harjoituksista, totesimme että ennen näytöstä on vain yksi harjoituskerta ja katsoimme videon pukuhuoneessa.

Kaikessa tässä meillä oli apuna toisemme, videokamera ja koeyleisö eli meidän jälkeen harjoittelevat kuntonyrkkeilijät =).

Lauantain liikekannallepano

Kuopus matkusti eilen ystävänsä luokse viettämään syntymäpäiväviikonloppua. Optimisti otti sukset mukaan ja vielä emme ole selvillä, päästiinkö laskettelemaan...

Aamupäivällä loppu perhe starttasi kuka minnekkin: esikoinen "Talvikamarin" kitarakeikalle, keskimmäinen skeittihallille harjoittamaan skeittauksen jaloa taitoa ja me maakuntamatkailemaan.

Aamulla lähtiessä aurinko paistoi hauskasti ulko-ovessa roikkuvaan mustikkahässäkkään.

Ensimmäinen suunnitelma oli ottaa autoon soimaan -ainakin hetkellisesti- koreografian musiikki. Sitten päätin käydä ostamassa Lykke Li:n levyn Levykauppa Äx:stä ja hyödyntää maakuntamatkailua treenimusiikkien kuuntelussa. Mutta myöhästyin 15 min. Viimeinen Lykke Li oli juuri myyty. Omani saan vasta parin viikon päästä. Mutta hyvää kannattaa odottaa.






Jälleen alla oli välillä jäätie välillä lossi ja ympärillä huikean kaunis, aurinkoinen, kylmän usvan peittämä talvinen maisema.

Vaihteleva tie vei tutustumaan piilopirttiin, joka edelleen on haussa...

Kotimatkalla aurinko ehti laskea.

Kuten huomata voi, tänään on menty tunnelmasta toiseen.

Orientaatio

Ennen aikuisbaletti laskeuduin taas alakertaan ohjelman tekoon. Pieni hiki ennen aikuisbalettitreeniä on sopiva lämmittely ja orientoiva harjoitus. Siihen lisättynä vielä reipas kävely, niin homma on ihan bueno!

Musiikkien valinnat harjoituksiin ja koreografiaan mietityttävät aina. Tämän harrastuksen huono puoli on, että on vaikeaa ja usein mahdotonta kyetä kuuntelemaan musiikkia. Siis kyetä vain kuuntelemaan. Yleensä musiikki kuin musiikki kun pakkaa ajatuksissa muuttumaan liikkeeksi. Yritä siinä sitten keskittyä kuunteluun, kun mieli laukkaa jo vaikka missä ja vaikka miten.

Onneksi on olemassa pari musiikin tekijää, jotka olen pystynyt pitämää vain musiikkina. Näistä ehkä merkityksellisin minulle on Ismo Alanko.

Tänään kuitenkin päädyin huomisia harjoituksia varten mm. seuraaviin:

Emma Salokoski on yksi suosikeistani. Taitava laulaja, jonka musiikki rentouttaa ja tuo liikkeeseen helposti tunteen ja tunnelman. Tätä levyä onnistun joskus vain kuuntelemaan, ja se tuo mieleen ystäväni.

Fado ei ole perus musiikkia tanssillisen voimistelun tunneilla. Levyllä on kuitenkin helmiä, jotka kuljettavat virtaavaa ja jatkuvaa liikettä. Vahva tunnelma.

Nämä puolestaan tuovat harjoituksiin hyväntuulisuutta.

Näillä mennään + koreografian musiikilla ja hyvällä mielellä kohden huomista.

Kaksi ja kahdeksantoista

Sen verran on koreografiaa valmiina. Ensimmäisen minuutin ehdimme koluamaan läpi jo viime kerralla ja tänään pääsimme käsiksi toiseen.

Harjoitus vaiheessa törmään tähän omaan rajallisuuteeni. En kirjoita suunnittelemaani ylös, vaan pyrin opettelemaan sen itse. Musiikki on haastava eivätkä laskut suinkaan ole kasiin ja neljään! Analysoin kyllä musiikin "tikuttamalla", mutta teen asioita kuunnellen, en laskien. Ja tämä tuo sitten sen haasteen opetusvaiheessa. Usein tyynen rauhallisesti "laulan" ja opetan "laulun tahtiin"=). Porukka onneksi täydentää rajallisuuttani ja toinen tukee toistaan.

Tunnelma oli taas vallan mainio. Oma päiväni oli tosi "kökkö", mutta nämä fiilikset tämän joukon kanssa salilla tekevät NIIN hyvää!

Kuvissa ihanaista joukkoamme...=)

Eilisen saldoa Kellarin kätköistä

Eilen olin maan alla koko päivän. Kellarivaraston siivoaminen tämän kokoisessa organisaatiossa ei ole mikään pikku juttu. Pelkästään monoja - erillaisia - on 15, luistimia 7 paria. Mutta urakka on loppusuoralla ja pian valmis!

Siivotessa musiikki soi. Kuvittelin olevani varma siitä, mihin päädyn koreografian musiikkia valitessani. Mutta ei. Suomalaiskansallinen melankolia oli vahvoilla, mutta nyt arvon, päädynkö kuitenkin huumorin pilkahdukseen vakavuuden sijaan. Jatkanko tangomusiikilla vai onko vuorossa vähän raskaampaa menoa... Vi ses!

Kellarin kätköistä löytyi vanhoja valokuvia, jotka ukkoarmas skannasi. Niistä tässä nyt ensimmäinen: Pallo-ohjelma. Koreografia on Marketta Viitalan, valokuva Keijo Niskasen ottama, seura Pyhäjärven Naisvoimistelijat ry. Ohjelma lienee 12-15 vuotiaiden sarjan ohjelmia eli 80-luvun alkua eletään! Kuvassa siis myös allekirjoittanut. Arvailuksi menee =)