Tammikuun eka

Lainaan itseäni ja palaan taas viime joulun Savon Sanomien Jouluntekijöihin. Näin kirjoitin 31.12.2010:

"Yhden yön päästä alkaa kuukausi, jonka aikana ei saa syödä eikä juoda mitään ja liikuntaa tulee harrastaa paljon! Askelmittari on asennettu ja sukset voideltu. Kevennetyn ruokavalion ohje on magneetilla jääkaapin ovessa: jos vahingossakaan lähestyt jääkaappia, ohjeistus muistuttaa sovitusta. Mutta kenen kanssa sovitusta?

Me asetamme itse itsellemme tavoitteita, joita meidän tulee saavuttaa. Todellisuudessa tavoite usein määrittyy yleisten käsitysten tai ihanteiden mukaan. Sen siis määrittää joku muu kuin minä itse. Joulun tulee olla kuin kiiltokuva. Mittoihin tulee päästä mahdollisimman nopeasti uuden vuoden jälkeen. Ja monta muuta samanmoista aatosta...

”Onko se niin justiinsa”, kysyi esikoinen, kun jouluna mietimme tekemisten järjestystä. Ollaan peruskysymysten äärellä. Tärkeintä lienee kuitenkin ajatus ja tunne: ei se, mitä tehdään, vaan miksi tehdään. Ei se, miltä asiat näyttävät ulospäin, vaan se, miltä ne tuntuvat sisällä päin!

Kun katselen ympärilleni täällä kotona, voin todeta hymyssä suin, että ei se ole niin justiinsa. Tunne on tärkeintä! Ja tänne mahtuvat kaikenlaiset tunteet.

Seuraavaa joulua kohden lähden loppiaisesta. Silloin riisun kuusen ja ihmettelen tyhjyyttä, joka jää kaikkien näiden jouluasioiden jälkeen. En viivyttele koristeiden kanssa, ainoastaan kynttilät jäävät. No. Täytyy tunnustaa, että joskus joku tonttu on löytynyt hyllyltä vielä pääsiäisenä, mutta eihän se ole niin justiinsa. =)

Ensi jouluun on muutama idea. Sain aimo pakan armeijan harmaata manttelikangasta. Ja armeijan manttelithan ovat tontunharmaita!"

Pidän tekstistä edelleen!

Harmaa manttelikangas on lähes koskemattomana kaapissa. Odottanee ensi joulua. Toisenlaista harmaata on kyllä työstetty AINA:n kanssa pitkin syksyä.

Piipahdimme Varsovassa pidennetyn viikonlopun verran joulun jälkeen. Terveiset sieltä.

Rentouttava yhteinen irtiotto. Enemmän juttua ja kuvia tuonnempana.

Koonto-blogini täyttää huomenna 1 vuotta. Odotamme -siis minä ja blogini- valtaisaa määrää onnitteluja ja syntymäpäivälahjoja =) Näin aloitin.

Enkä aio vielä lopettaa! (Tuli taas luvattua paljon muutakin ;)

Joulua tekemässä

Reilu vuosi on kulunut siitä, kun aloitin Savon Sanomien "Jouluntekijöissä". Osaltani "Jouluntekijät" on ohi, mutta uusia tekijöitä seuraan innokkaasti. Ja olen palannut lukemaan viimevuotisia tekstejäni useasti. Jouluntekijät oli myös
alkusysäys tälle bloggausharrastukselle.

Joulu tulee taas ja kaikki ne joulun tuloon liittyvät asiat ja merkit, joista viime vuonna jouluntekijöissä kirjoitin ovat löytäneet paikkansa:

vanha saunan ikkuna,

kuistin talvinen ilme,

pääsiäisyllätystähti,



joulunäytös...

Niin. Joulunäytökseen on nyt enää viikkko aikaa. Viime torstaina AINA:n kanssa viimeistelimme ja teimme läpimenoja. Ensimmäisen läpimenon aikana lupasin muistutella nilkkojen ojennuksista, mutta unohdin, kun seurasin mykistyneenä selkiytynyttä, sujuvaa ja toimivaa koreografiaa.

Nimikin sai aivan uuden sävyn, kun Jonna keksi ehdottaa nimeä "Harmaina". Loistava nimi! ;)

Rukkaset

Sain rukkaset Savon Sanomilta! Tänään kohtasimme viimeisen kerran jouluntekijöiden kanssa. Jouluntekijät kirjoittivat Savon Sanomissa marraskuun puolesta välistä joulukuun loppuun saakka oman joulun tekemisestä ja kaikesta vähääkään siihen liittyvästä.

Kun tänään astuin sisään tapaamiseen, tuntui, kuin tupa olisi ollut täynnä vanhoja tuttuja. Todellisuudessa valtaosan olin kerran tavannut, muutamaa en ollenkaan. Mutta yhteistä projektia olimme tehneet ja toinen toistamme kompanneet.

Jouluntekijöiden perua on myös tämä blogi. Jouluntekijöiden loppuminen jätti tilan ja ehkä myös tarpeen tälle kirjoittamiselle. Sitä tilaa tässä täytän...

Edelleen pääset lukemaan Jouluntekijöitä osoitteessa
www.savonsanomat.fi/vapaalla/joulun-tekijat/

AJATUKSIA arjesta, hurahtamisesta, tekemisestä ja tanssillisesta voimistelusta

Ajatus tähän ryhtymisestä on kytenyt tovin jos toisenkin. Savon Sanomien Jouluntekijöiden päätyttyä olin varma; tätä harrastusta on jatkettava, niin paljon se tuo tullessaan. Tulen tarinoimaan arjesta, käden töistä ja harrastamisesta yleensä. Mutta ennen kaikkea haluan jakaa tanssillisen voimistelun kokemuksia ja fiiliksiä saleilta ja lavoilta. Haparointiahan tämä vielä on, mutta tekemällä oppii...