Tammikuun eka

Lainaan itseäni ja palaan taas viime joulun Savon Sanomien Jouluntekijöihin. Näin kirjoitin 31.12.2010:

"Yhden yön päästä alkaa kuukausi, jonka aikana ei saa syödä eikä juoda mitään ja liikuntaa tulee harrastaa paljon! Askelmittari on asennettu ja sukset voideltu. Kevennetyn ruokavalion ohje on magneetilla jääkaapin ovessa: jos vahingossakaan lähestyt jääkaappia, ohjeistus muistuttaa sovitusta. Mutta kenen kanssa sovitusta?

Me asetamme itse itsellemme tavoitteita, joita meidän tulee saavuttaa. Todellisuudessa tavoite usein määrittyy yleisten käsitysten tai ihanteiden mukaan. Sen siis määrittää joku muu kuin minä itse. Joulun tulee olla kuin kiiltokuva. Mittoihin tulee päästä mahdollisimman nopeasti uuden vuoden jälkeen. Ja monta muuta samanmoista aatosta...

”Onko se niin justiinsa”, kysyi esikoinen, kun jouluna mietimme tekemisten järjestystä. Ollaan peruskysymysten äärellä. Tärkeintä lienee kuitenkin ajatus ja tunne: ei se, mitä tehdään, vaan miksi tehdään. Ei se, miltä asiat näyttävät ulospäin, vaan se, miltä ne tuntuvat sisällä päin!

Kun katselen ympärilleni täällä kotona, voin todeta hymyssä suin, että ei se ole niin justiinsa. Tunne on tärkeintä! Ja tänne mahtuvat kaikenlaiset tunteet.

Seuraavaa joulua kohden lähden loppiaisesta. Silloin riisun kuusen ja ihmettelen tyhjyyttä, joka jää kaikkien näiden jouluasioiden jälkeen. En viivyttele koristeiden kanssa, ainoastaan kynttilät jäävät. No. Täytyy tunnustaa, että joskus joku tonttu on löytynyt hyllyltä vielä pääsiäisenä, mutta eihän se ole niin justiinsa. =)

Ensi jouluun on muutama idea. Sain aimo pakan armeijan harmaata manttelikangasta. Ja armeijan manttelithan ovat tontunharmaita!"

Pidän tekstistä edelleen!

Harmaa manttelikangas on lähes koskemattomana kaapissa. Odottanee ensi joulua. Toisenlaista harmaata on kyllä työstetty AINA:n kanssa pitkin syksyä.

Piipahdimme Varsovassa pidennetyn viikonlopun verran joulun jälkeen. Terveiset sieltä.

Rentouttava yhteinen irtiotto. Enemmän juttua ja kuvia tuonnempana.

Koonto-blogini täyttää huomenna 1 vuotta. Odotamme -siis minä ja blogini- valtaisaa määrää onnitteluja ja syntymäpäivälahjoja =) Näin aloitin.

Enkä aio vielä lopettaa! (Tuli taas luvattua paljon muutakin ;)

Kahdenlaista lapsuutta

Häpeäkseni tunnustan, että kävin Ateneumin taidemuseossa elämäni ensimmäistä kertaa. Mikä kokemus! Niinkään en odottanut "Lapin taika" näyttelyä, vaan mielenkiintoni kohdistui lähes kokonaan Ateneumin kokoelmiin, sinne yläkertaan. Useat minuun eniten vaikuttaneet kuvat kuvasivat lapsuutta ja lapsia.

Haavoittuneen enkelin syntyprosessista oli rakennettu mielenkiintoinen kuvaus. Nähtävillä oli Simbergin maalausta varten ottamia valokuvia, joista vähitellen rakentui valmis työ. Päätä kääntämällä saattoi mielessään siirtää elementtejä valokuvista valmiiseen maalaukseen. Varsinainen maalaus on maalattu ensimmäisen teoksen päälle.

Lapsuudesta on ollut leikki kaukana. Lasten arkeen ovat 1800-luvun lopulla kuuluneet hyvinki raskaat työt. Kaski -maalauksen tekijän Eero Järnefeltin veli Arvid Järnefelt kirjoitti maalauksen lehtiarvostelussa: ”Ei riitä mieltä iloon, ei lauleluun, ei edes rohkaisun sanaan alaikäiselle auttajalle, joka jo hänkin on pakon orja ja saapunut irtolaisen ikuiseen tienhaaraan: jos jaksat niin raada, jollet jaksa niin kuole pois!”

Ja kaikki eivät jaksaneet. Albert Edelfeltin maalaama "Lapsen ruumissaatto" on vaikuttava. Rukoilevat ja virsikirjaa pitelevät naisten kädet näyttävät taulussa, kuin ne liikkuisivat hetkenä minä hyvänsä.

Toinen päivä ja teemana toisenlainen lapsuus. Miten musiikin avulla tuet lapsen kehitystä ja lapsuutta. Savuavan kasken keskellä seisovan vakava ilmeisen lapsen sijaan iloisia, leikkiväisiä ja laulavaisia lapsia.

Hyvillä mielin arkea kohden!

Venetsialaisviikonloppu

Kuopuksen hyvä ystävä oli viikonlopun yökylässä. Ohjelmatoimistomme varasi viikolla Kuopiohallin voimistelualueen ja sinne suntasimme lauantaina puolilta päivin. Pojilla tunti vierähti hyppien ja volttimonttuun sukellellen.

Minä oli varannut nallepuhvihkon mukaani ja suunnittelin siinä permannon reunalla ensi viikon tunteja samalla kun ihailin temppuja.

Lauantaina illan suussa lähdimme nauttimaan elokuun lempeästä säästä Villa Walkamaan. Saunan lämmitystä, uintia ja järvelle tuijottelua.

Veneitä liikkui yllättävän paljon ja auringon lasku oli huikean kaunis.

Toiveeni toteutui. Olin jutellut asiasta jo mökkinaapureidenkin kanssa ja kysellyt, että onkohan täällä. Naapureiden mukaan ei ole. Mutta. Siinä saunapolun varrella niitä oli. Ne sytyttelivät lamppujaan elokuun illan pimetessä. Kiiltomadot!

Viikonlopun satoa

Meidän viljelijän "silmäterät".

"Petterin" ensimmäinen sato.

"Huvitusta" omenapaistoksiin.

Ei syötäväksi, satoa kuitenkin =)

Näille, siskolta saaduista taimista kasvatetuille, on viljelijä kuiskutellut mukavia kun ne ovat punastuneet.

Craterellus cornucopioides

Cantharellus cibarius

Hiukan jatkojalostettua.

Grande finale

Perjantaina töiden jälkeen matkaan starttasi autolastillinen naisenergiaa määränpäänä Helsinki ja SHOW-kilpailu Your Move tapahtumassa. Yövyimme porukalla pienessä hotellissa ja illalla nautimme ruuasta ja hyvästä seurasta. Valmentaja kuitenkin komensi hyvissä ajoin nukkumaan...;)

Lauantaina aamutuimaan siirryimme puvut kainalossa Kisahallille.

Aamulla harjoitus klo 9.04, sitten syömään jäähallille, meikkaamaan

ja kilpailusuorituksen aika 13.44. Harjoituksessa saimme tuntuman tilaan ja lattiaan. Olo oli aika epävarma ja tasapaino horjui. Mutta mieli oli hyvä. "Varsinainen valkku" eli Johanna seurasi harjoituksen ja antoi siitä palautetta. Myös tuomaristo oli paikoillaan jo harjoituksen ajan.

Musiikki tuntui hitaammalta ja puhuimmekin AINA:laisten kanssa tarkasta kuuntelusta varsinaisen suorituksen aikana.

Kilpailusuoritus jännitti valtavasti, vaikka minkäänlaista suorituspainetta tai odotuksia sijoittumisen suhteen ei ollut. Mutta totuuden nimessä harjoitukset kerran viikossa ja esiintyminen 3-4 kertaa vuodessa ei vielä tuo valtaisaa esiintymisvarmuutta, vaikka sitä joskus on ollut. Mutta me selvisimme, nautimme ja luotimme toisiimme. Tämä porukka on niin MAINIO!

Kisakatsomoon sain ystäväni Virpin ja veneharrastuksen kautta löytyneen ystäväni Hannen, joka toimi hovikuvaajana. Seuraavat otokset ovat Hannen käsialaa.

AINA ja Sielunlinnut:

Kun sitten seisoimme palkintojenjaossa kaikkien muiden joukkueiden rinnalla,

pronssi mitalin oli saanut Vihti Gym ja hopea mitalin voitti Kuopion Reippaan Voimisteijoiden AINA, en uskonut kuulemaani. Kysyin takanani seisseeltä Saijalta, että sanoiko se meidät?!!! Rauhallinen, aikuisille tehty, hyvin perinteiseen voimistelun liikekieleen tehty ohjelmani tämän upean naisjoukon AINA:n esittämän sijoittui siis toiseksi Valtakunnallisessa SHOW-kilpailussa.

Kultaa sai pisteen erolla Vantaan Voimistelusaeura.

Kuopion reippaan Voimistelijoiden menestys oli muutoinkin loistava. Aida voitti kultaa yli 20v vapaasarjassa, Amelie sai pronssia 12-15v vapaasarjassa ja sen lisäksi kultaa 12-15v tanssillisen voimistelun sarjassa. Ja sitten se meidän hopea tanssillisen voimistelun yli 20v sarjassa. Ylpeitä saamme olla myös "Aidasta" ja "Lumiasta", jotka neki suoriutuivat ohjelmistaan upeasti.

"Tyttö" tuli kotiin!

Jälkimainingit

Näytös on ohi! Ja tärinä on päällä edelleen.

Naiset suoriutuivat upeasti! Jännitys oli käsin kosketeltava. Konkreettisesti ohjelman viime minuuteilla kädet tärisivät, kun ne hitaasti laskivat ylhäältä alas.

Mutta tasapaino pysyi, sivuvaaka ei horjunut! Esiintyminen oli loistava kenraaliharjoitus mentäessä kohden Show-kisaa. Enään kaksi viikkoa... Palaute oli hyvää, mutta totuuden nimissä näissä kekkereissä harvoin kritiikkiä kuulee! =)


Näytösten rikkaus on, että kaikki pääsevät esiintymään. Ja tänäänkin lavalla nähtiin monenmoista ja monen ikäistä voimistelijaa


Nuput

Amelie

Aislan duo

Ja AINA...

...niin tyylikkäänä, yhdenaikaisena ja musiikkia kuuntelevana!

(AINA:n kuvat on otettu kenraaliharjoituksissa, siksi puvustus ei kaikin osin ole ihan täydellinen.)

Viikonlopun tunnelmia viiveellä

Viive johtuu internetittömästä tilasta, johon jouduimme vastoin omaa tahtoamme! Mutta.

Viime perjantaina totesimme, että jäät olivat sulaneet. Oli aika laittaa laituri paikoilleen. Toisaalla jäätä oli kuitenkin sen verran, että veneen siirto Villa Walkamaan ei vielä onnistunut.

Veden pinta oli noussut lähes puoli metriä.

Illalla sauna lämpesi ja kynttilät paloivat.

Joutsenet kinastelivat lahdella ja yöllä joku piirsi veteen omaa viivaansa...

Seuraavana aamuna rohkeasti ja huolellisesti poltimme vesirajassa roskia.

Saimme polttohommiimme kaverin...

Aamupäivän kuluessa sisiliskoja näkyi enemmänkin. Välillä istuskelimme saunan kuistilla villasukissamme ja nautimme auringonpaisteesta!

Neljän V:n päivä

Virpominen, vaalit, Villa Walkama ja vankila.

Virpominen meillä ohitettiin aika huomaamattomasti ja ovikellokaan ei liiemmin soinut. Äänestämässä kävimme ja vaalivalvojaisia parhaillaan seurataan.


Villa Walkamaan oli tullut kevät. Rannassa jää oli sulanut ja rinne oli valtaosin vapaa lumesta.

Tarkkaavaiset saappaat kiersivät tonttia ja tutkiskeleva katse mittaili tulevaa työmaata.

Aurinko paistoi ja sormet syyhysivät päästä jo saunaa siivoamaan.

Illan suussa Ukko-Armas vei esikoisen vankilaan. Kitarayhtye Haapiksella oli mielnkiintoinen soittokeikka aika epätavallisessa paikassa...