Kahdenlaista lapsuutta

Häpeäkseni tunnustan, että kävin Ateneumin taidemuseossa elämäni ensimmäistä kertaa. Mikä kokemus! Niinkään en odottanut "Lapin taika" näyttelyä, vaan mielenkiintoni kohdistui lähes kokonaan Ateneumin kokoelmiin, sinne yläkertaan. Useat minuun eniten vaikuttaneet kuvat kuvasivat lapsuutta ja lapsia.

Haavoittuneen enkelin syntyprosessista oli rakennettu mielenkiintoinen kuvaus. Nähtävillä oli Simbergin maalausta varten ottamia valokuvia, joista vähitellen rakentui valmis työ. Päätä kääntämällä saattoi mielessään siirtää elementtejä valokuvista valmiiseen maalaukseen. Varsinainen maalaus on maalattu ensimmäisen teoksen päälle.

Lapsuudesta on ollut leikki kaukana. Lasten arkeen ovat 1800-luvun lopulla kuuluneet hyvinki raskaat työt. Kaski -maalauksen tekijän Eero Järnefeltin veli Arvid Järnefelt kirjoitti maalauksen lehtiarvostelussa: ”Ei riitä mieltä iloon, ei lauleluun, ei edes rohkaisun sanaan alaikäiselle auttajalle, joka jo hänkin on pakon orja ja saapunut irtolaisen ikuiseen tienhaaraan: jos jaksat niin raada, jollet jaksa niin kuole pois!”

Ja kaikki eivät jaksaneet. Albert Edelfeltin maalaama "Lapsen ruumissaatto" on vaikuttava. Rukoilevat ja virsikirjaa pitelevät naisten kädet näyttävät taulussa, kuin ne liikkuisivat hetkenä minä hyvänsä.

Toinen päivä ja teemana toisenlainen lapsuus. Miten musiikin avulla tuet lapsen kehitystä ja lapsuutta. Savuavan kasken keskellä seisovan vakava ilmeisen lapsen sijaan iloisia, leikkiväisiä ja laulavaisia lapsia.

Hyvillä mielin arkea kohden!