Ensin AINA...

Lauantai oli kohtalaisen voimistelun täyteinen päivä. Olin mukana aamusta alkaen ensin Voimistelun asemalla ja sitten Show-tapahtumassa, mutta ensin AINA...

Kokoonnuimme klo 11.30 Kuopio-hallin aulassa. Ensimmäinen jännityksen paikka oli lisenssit - kaikilla oli homma hoidossa ja kuitit mukana. Tuohon kokoontumisaikaan yksi joukkueen jäsenistä oli H-klubin kanssa jo harjoittelemassa Romanssi-ohjelmaa.

Puvut päälle lämminhenkisessä pukuhuoneessa ja lämmittelemään. Harjoitusaika klo 12.04-12.08, pillin vihellyksestä lavalle.

Tuomaristo seurasi myös harjoituksen, joten latausta riitti.

Harjoituksen ja kilpailun välissä fiilistelyä, evästelyä ja viimeistelyä...

AINA kilpaili numerolla yksi. Varsinainen suoritus lienee ollut AINA:n "Harmaina" ohjelman paras läpimeno. Fiilis oli huikea "Rosvojen juhlat" -biisin ensi tahdeista alkaen! Asiantuntevat tahot (lue: aviomiehet) olivat sitä mieltä, että ohjelma oli parantunut seuran joulunäytöksestä. Totta. Tehdyt muutokset ja säädöt olivat oikeita valintoja!

Kilpailusuorituksesta palkintojen jakoon oli aikaa pari tuntia. Tuona aikana osa AINA:n mustakyntisistä "rosvoista" oli uskallettu päästää myyntitöihin!

Palkintojen jakoon pääsyä odotettiin jonossa pituusjärjestyksessä...

Lopputulos HIENO: harmaa hopea mitali!

Yhteispotretissa osa Show-tapahtumaan osllistununeista Reippaan joukkueista. Seuran kokonaissaldo: kilpasarjoista kolme kultaa, yksi hopea, yksi pronssi ja näytössarjoista kunniamaininta!

Tammikuun eka

Lainaan itseäni ja palaan taas viime joulun Savon Sanomien Jouluntekijöihin. Näin kirjoitin 31.12.2010:

"Yhden yön päästä alkaa kuukausi, jonka aikana ei saa syödä eikä juoda mitään ja liikuntaa tulee harrastaa paljon! Askelmittari on asennettu ja sukset voideltu. Kevennetyn ruokavalion ohje on magneetilla jääkaapin ovessa: jos vahingossakaan lähestyt jääkaappia, ohjeistus muistuttaa sovitusta. Mutta kenen kanssa sovitusta?

Me asetamme itse itsellemme tavoitteita, joita meidän tulee saavuttaa. Todellisuudessa tavoite usein määrittyy yleisten käsitysten tai ihanteiden mukaan. Sen siis määrittää joku muu kuin minä itse. Joulun tulee olla kuin kiiltokuva. Mittoihin tulee päästä mahdollisimman nopeasti uuden vuoden jälkeen. Ja monta muuta samanmoista aatosta...

”Onko se niin justiinsa”, kysyi esikoinen, kun jouluna mietimme tekemisten järjestystä. Ollaan peruskysymysten äärellä. Tärkeintä lienee kuitenkin ajatus ja tunne: ei se, mitä tehdään, vaan miksi tehdään. Ei se, miltä asiat näyttävät ulospäin, vaan se, miltä ne tuntuvat sisällä päin!

Kun katselen ympärilleni täällä kotona, voin todeta hymyssä suin, että ei se ole niin justiinsa. Tunne on tärkeintä! Ja tänne mahtuvat kaikenlaiset tunteet.

Seuraavaa joulua kohden lähden loppiaisesta. Silloin riisun kuusen ja ihmettelen tyhjyyttä, joka jää kaikkien näiden jouluasioiden jälkeen. En viivyttele koristeiden kanssa, ainoastaan kynttilät jäävät. No. Täytyy tunnustaa, että joskus joku tonttu on löytynyt hyllyltä vielä pääsiäisenä, mutta eihän se ole niin justiinsa. =)

Ensi jouluun on muutama idea. Sain aimo pakan armeijan harmaata manttelikangasta. Ja armeijan manttelithan ovat tontunharmaita!"

Pidän tekstistä edelleen!

Harmaa manttelikangas on lähes koskemattomana kaapissa. Odottanee ensi joulua. Toisenlaista harmaata on kyllä työstetty AINA:n kanssa pitkin syksyä.

Piipahdimme Varsovassa pidennetyn viikonlopun verran joulun jälkeen. Terveiset sieltä.

Rentouttava yhteinen irtiotto. Enemmän juttua ja kuvia tuonnempana.

Koonto-blogini täyttää huomenna 1 vuotta. Odotamme -siis minä ja blogini- valtaisaa määrää onnitteluja ja syntymäpäivälahjoja =) Näin aloitin.

Enkä aio vielä lopettaa! (Tuli taas luvattua paljon muutakin ;)

Reippaan joulunäytös

Uuden ja isomman AINA:n ensi esiintyminen. Ja mikä hienointa, ISOLLE yleisölle. Myös pikkusisko tuli tarkastamaan isonsiskon aikaansaannokset=)

Orientaationa perinteinen silmämeikin laitto kuva ;)

Hienosti AINA selvisi. Hankkaluuksia aiheutti ainoastaan luistamaton alusta. Kahdessa kohtaa paria vedetään pitkin lattiaa, ja se oli tänään lähinnä tuskaista. Mutta siitä selvittiin ja SHOW kisassa tammikuussa alustana on tanssimatto, jolla homma toimii.

Näytös oli loistava katselmus ennen kisaa. Joitain kohtia täytyy hiukan muokata, mutta kokonaisuudessaan mainio paketti. Ohjelma ja AINA! Niin tarkkavaista oli läpimenojen seuraamiseni, että unohdin ottaa kuvia omistani. Ainoastaan lämmittely tuli ikuistettua.

AINA onnistui ja niin onnistuivat myös monet muut!

Elinan "Pysäkki", koreografia Johanna Luomala

Valmentaja ohjaa oikeaan suoritukseen =)

Ne hellyttävimmät!

Joulu tulee, kun jumppien joululoma alkaa! Siis nyt!

Joulua tekemässä

Reilu vuosi on kulunut siitä, kun aloitin Savon Sanomien "Jouluntekijöissä". Osaltani "Jouluntekijät" on ohi, mutta uusia tekijöitä seuraan innokkaasti. Ja olen palannut lukemaan viimevuotisia tekstejäni useasti. Jouluntekijät oli myös
alkusysäys tälle bloggausharrastukselle.

Joulu tulee taas ja kaikki ne joulun tuloon liittyvät asiat ja merkit, joista viime vuonna jouluntekijöissä kirjoitin ovat löytäneet paikkansa:

vanha saunan ikkuna,

kuistin talvinen ilme,

pääsiäisyllätystähti,



joulunäytös...

Niin. Joulunäytökseen on nyt enää viikkko aikaa. Viime torstaina AINA:n kanssa viimeistelimme ja teimme läpimenoja. Ensimmäisen läpimenon aikana lupasin muistutella nilkkojen ojennuksista, mutta unohdin, kun seurasin mykistyneenä selkiytynyttä, sujuvaa ja toimivaa koreografiaa.

Nimikin sai aivan uuden sävyn, kun Jonna keksi ehdottaa nimeä "Harmaina". Loistava nimi! ;)

"Harmaat" kohta lavalla

Syyskausi lähenee loppuaan. Ennen näytöstä on enää kolme harjoituskertaa. Tietysti tällä aktiivisella laumalla riittää joulun alla vientiä, niin että luultavasti vain kerran olemme kaikki paikalla! Kääk! Reippaan näytös on Kuopio-hallilla sunnuntaina 18.12. klo 15.30! Sinne siis!

Alueen show-kilpailu järjestetään lauantaina 14.1. täällä Kuopiossa. Joulutauon jälkeen harjoitusvuoroja ehtii olla ennen kisaa kokonaista yksi! Kiire siis tulee kuten aina ja vaikka kuinka ennakoisi.

Sarjaa me pohdimme yhdessä viime treeneissä. Vapaaseen sarjaan olisimme sopineet mennen tullen, mutta päädyimme kuitenkin tanssillisen voimistelun sarjaan. Liikkeiden pohjana on tanssillisen voimistelun tekniikka, joka piiloutuu "rosvomaiseen" toteutukseen.

Koreografia on mielenkiintoisen erilainen kuin aikaisemmat ja se motivoi harjoitteluun. Teema antaa mahdollisuuden ilmaisuun ja irrotteluun. Näyttävyyttä tuo lisää ryhmän koko: kuuden naisen piskuinen porukka on kasvanut neljäntoista naisen joukoksi. Ja siitä iloitsen! Vaikka eihän se määrä vaan se LAATU =)

Viime maanantain "prokkisharkoissa" valmentaja Johanna ehdotti, että kaupunginteatteri kokonaisuuteen kuuluvalla "identiteetin etsintä" -ohjelmalla lähtisimme mukaan show-kisaan. Maanantain harkkojen fiilis oli tosi hyvä ja jälkeenpäin mietin syytä. Päädyin siihen, että identiteetti-ohjelma, jota harjoittelimme, on nyt sitä omaa mukavuusaluettani, liikettä josta nautin =) Todennäköisesti show-kisassa lavalla siis kahdessa ohjelmassa. Jännää!!!

Voimistelun gaalassa 19.11. Reippaan "Amelie" edusti meitä upeasti ja kyynel silmässä katselin Luomalan Johannan hienoa "Olipa kerran"-koreografiaa televisiosta.

Kuva on Reippaan sivuilta, kuvaaja Tapio Hartikainen.

Tunnustuksiakin on saatu:
”Aikuisten harrastevoimistelun kannustepalkinto myönnetään tänä vuonna aikuisharrastajien aktivoinnista tapahtuma- ja esitystoiminnan pariin.

Palkittavassa seurassa on laaja-alaista tapahtumatoimintaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia kaikille aikuisten ikäryhmille ja erilaisille harrastamisen tasoille. Seura on kehittänyt esiintyvien ryhmien osallistumismahdollisuuksia ja tukenut niitä myös taloudellisesti. Ryhmiä on osallistunut seuran omiin näytöksiin, paikallisiin, alueellisiin, valtakunnallisiin sekä kansainvälisiin tapahtumiin. Palkinnon saa Kuopion Reippaan Voimistelijat”.

Hyvä meidän seura!

Harjoitusraportti

Edellisellä kerralla jotain kolahti paikoilleen. Etenimme koreografiassa noin kahtakymmentä sekuntia vaille valmiiksi. Teimme myös muutoksia aikaisempaan ja suunta oli oikea. Kokonaisuus selkiytyi.

Viime kerralla ohjelma valmistui. Kokonaisuus on todella lupaava, väliin jopa karvat pystyyn nostattava=). Muutoksia tehdään edelleen. Niiden tekeminen on nyt helpompaa, kun musiikki on kokonaisuudessaan jäsennetty liikkeellä. Biisi on lähes mahdoton laskettava, se täytyy kuulla, liikkua ja omaksua sillä tavoin.

Puvustus on hyvällä alulla. Naiset verhoutuvat useaan kerrokseen erilaisia harmaita ja päähineinä kaikilla on mustat pipot. Kaulassa tulee olemaan paksut huivit.

Harjoitusaika on nyt pidentynyt puolestatoista kahteen tuntiin. Näin mennään joulunäytökseen saakka. Ja hyvällä fiiliksellä.

Minä olen tästä niin iloinen, tästä "hyeenan nuolaisusta" =)!

Työnimi "Harmaa"

AINA:laisten joukko näyttää vakiintuneen viiteentoista. Mukana on viime kevään joukkue, pitkän linjan reippaalaisia ja muutama vast`ikää kaupunkiin muuttanut ja voimistelua pitkään harrastanut. Kaikista edellä mainituista olen iloinnut!

Voimistelu on siitä hyvä harrastus, että muutitpa minne tahansa, AINA löydät samanhenkiset ihmiset ja verkoston alun. Ja jos ei voimisteluseuraa ole, sellaisen voi itse perustaa ;)

AINA:n uusi koreografia on jo hyvällä alulla. Musiikki on mielenkiintoinen. Aivan kuten "Sielunlinnut" -koreografian musiikki, myös tämä on kulkenut jo pitkään mukana ja odottanut sopivaa aikaa. Ja nyt se aika on. Vastakohtana "Sielunlintujen" rauhallisuudelle nyt mennään ja välillä kauneus on kaukana!

"Harmaa" haastaa meistä jokaisen, mutta henki on hyvä! Torstaina kysymyksiä sateli ja aika ajoin puheen sorina täytti salin. Harjoitteluun kuitenkin jokainen keskittyy ja kuuntelemaan rauhoitutaan. Minusta tuntuu, että koskaan ennen harjoitusprosessin aikana en ole puhunut näin paljoa. Mutta en ole myöskään koskaan saanut ohjata näin isoa tavoitteellista ryhmää =)... Harjoitukset ovat AINA niin voimaannuttavat!


Alku on jo hieno! Ja sujuva...

"Älä kysy, kuka teki sen! Älä kysy, mistä löytyy syyllinen!"

Terveiset Mikalle!

TAVATON

Viime viikolla voimisteluliitto julkaisi SunLahti 2013 tapahtuman koreografit.

Se käynnisti myös meidän "yhteisprojektin" suunnittelun. Jumppasisko Ylöjärveltä totesi jossain vaiheessa kesää, että täytyisi varmaan jotain yhteistä... Alkuviikolla palasimme aiheeseen ja yhteinen konkretisoitui heti seuraavana päivänä fb:ssä, johon hän oli laatinut projektistamme sivun. Ideana koota yhteen aikuisia tanssillisen voimistelun harrastajia ja toteuttaa Lahdessa yhteinen kokonaisuus jollain foorumilla.

Tuntuu hyvälle. Kihelmöi! Mukaan näyttäisi olevan tulossa aimo joukko lajille vihkiytyneitä harrastajajoukkueita. Ja lisää mahtuu (tai enhän minä sitä vielä tiedä, kun ei ole aavistustakaan siitä, mihin päädymme =) Nyt jo porukat mukana Saarijärveltä, Oulusta, Kannelmäestä, Järvenpäästä ja Kuopiosta.

Aikaa on ja paljon ehtii tapahtua kahdessa vuodessa! Hyvissä ajoin siis liikkeellä!

Työnimenä tavallisen vastakohta - TAVATON!

Puita, hyppyjä ja omenoita

Walkamassa pitkästä aikaa.

Puukuormaa tehdessä oli hyvää aikaa miettiä AINA:n uutta koreografiaa ja puskien kätköissä liikkeitä oli myös hyvä kokeilla. Yleisöä ei juurikaan ollut. AINA:sta en ole viime aikoina paljoa kertoillut, mutta iloinnut siitä olen! AINA on kasvanut, ihanaisia naisia on nyt KAKSITOISTA! Jeee!!! Ja uuden koreografian alkumetrien kokeilut ovat näyttäneet, että homma toimii!

Perjantai-iltana saunan lämmetessä taivaassa oli reikä.

Tänään otin naapurin Riitan vinkistä vaarin.

Helpotin rautatieläisen omenapuun raskasta elämää ja poimin osan sen kirpeistä omenista. Omenat mehumaijaan ja tuloksena ahh niin loistavan makuista omenamehua!

Ensi viikonloppuna pari maijallista lisää!

Ekat prokkistreenit

Eilen starttasi ensimmäinen kimppakyyti - perinteiseen tapaan - kentän kulmalta.

Erona vain se, että meidän aikuisten lisäksi kyydissä oli myös nuorisoa, joka osallistui samalle tunnille meidän kanssamme. "Prokkistunti" kerää yhteen monen ikäiset voimistelijat. Ihan pienet "nuput" ja kiltalaiset harjoittelevat "prokkista" varten tahoillaan, mutta muutoin joukossa on kaiken ikäisiä.

"Prokkis" on siis suomeksi sanottuna ensi äitienpäivänä kaupunginteatterissa järjestettävä Kuopion Reippaan Voimistelijoiden näytös. "Prokkistreeneissä" käsittelemme teemoja, jotka valmentaja/ohjaaja Johanna on naisten kirjoituksista koonnut ja draamaprosessien avulla työstämme liikekieltä ja korografiaa. Teemme siis osaa kokonaisuudesta. Ja osansa tulee tekemään myös AINA omissa harjoituksissaan

Ekojen treenien tulos: valmis aihio hauskalle koreografialle, joka on kyllä täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolella mutta silti huippu! Eihän sitä koskaan tiedä, jos tästä vaikka Hip Hoppariksi...=)

Ohjaajapalaveri

Viime tiistaina meidät oli kutsuttu koolle - Reippaan kauden 2011-2012 ohjaajat. Nousimme satamassa uuden toiminnanjohtajan ja seuran puheenjohtajan johdolla Järvisissien alukseen

ja matkasimme Järvisissien tukikohtaan, jossa söimme ja saimme tietoa tulevan kauden asioista.

Paluumatkalla aikuisten, lasten ja valmennusryhmien ohjaajat pitivät omia palaverejään. Vastaavanlaisia tapaamisia on vuosittain mutama. Näiden lisäksi meille järjestetään seuran sisäistä koulutusta ja saamme osallistua tietyin ehdoin haluamiimme koulutuksiin.

Kotiuduin kainalossani nippu upouusia kauniin punaisia jäsenkortteja ja seuran "uudella ilmeellä" varustettuja esitteitä!

Sää suosi ja seura oli hyvää.

Ja ensi viikolla käynnistyvät jumpat!

On syksy

ja varma merkki siitä on, että jumppakausi käynnistyy tuota pikaa. Kävin juuri lukemassa Reippaan sivuja ja tuntitarjontaa. Alla olevan, kevätnäytöksestä 2010 otetun kuvan pongasin jäsenmaksusivun yläreunasta! Hauskaa oli!

Kuva: Juha Määttä

Olin saanut heti näin alkuun kunnian tulla valituksi kuukauden ohjaajaksi. Syyskuun ajan "komistan" siis Reippaan sivuja jutullani ja kuvallani. Ensi keskiviikkona risteilemme Kallavedellä pitämässä ohjaajapalaveria ja elo-syyskuun vaihteeseen osuvalla viikolla alkavat jumpat. Jännittää. Joka vuosi yhtä paljon! Hyvältä tuntuvaa jännitystä, joka ei häviä, vaikka ohjausvuosia on jo jokunen takana=)

Loistavana orientaationa on toiminut kevään Show-kilpailusta tehty DVD, jonka sain katseltavakseni. Oli hyvä näin tovin jälkeen palata noihin tunnelmiin ja katsoa oma ohjelma rauhassa läpi. Toisaalta myös toisten ohjelmiin keskittyminen oli helpompaa nyt kuin silloin paikan päällä.

Tämän alkavan vuoden tavoitteet ovat jo keväällä kristallisoituneet: oma näytös jouluna, alueen SHOW-tapahtuma tammikuussa ja ehdottomana päätavoitteena äitienpäivänä järjestettävä näytös Kaupunginteatterissa. Kovasti odotan "prokkistuntia", jossa koko vuosi työstetään, omilla tunneilla tehtävän työstön lisäksi, koreografioita teatterin lavalle. "Prokkistunnilla" ovat mukana kaiken ikäiset liikkujat, mikä osaltaan tekee kokemuksesta poikkeuksellisen hienon!

Joku kaunis päivä täytyy hautautua alakertaan nallepuhvihkon ja levyjen kanssa ja aloittaa sunnittelu. Koreografiat muhivat jo!

Summa summarum

Blogia aloittaessani olin päättämässä toista vuotta kestänyttä ohjaustaukoani, johon luontevasti liittyi myös koreografiattomuus. Kuluneen kevään aikana työstetty koreografia toi tarinoita blogiini, pysyviä merkityksellisiä ihmissuhteita ja väriä elämääni. Huipentumana tuo toukokuun lopun Show ja hopeamitali tanssillisen voimistelun yli 20v kilpasarjassa.

Onnistunut koreografia on kokonaisuus, jonka lähtökohtana on ryhmä, ihmiset, jotka koreografian tulkitsevat. Tässä onnistuimme. Teimme ohjelman tähän tilanteeseen ja tarpeeseemme sopivaksi. Olimme alussa tällä tavoitteellisella taipaleella ja halusimme kokea rauhallisen virtaavan liikkeen. Minulle virtaavuus vertaisryhmässä tuo AINA flow-kokemuksen. Emme varmaan päässeet tuohon euforiaan varsinaisessa kilpailusuorituksessa, mutta jännityksen kokeminen yhdessä tuntuu mahtavalta!

Kuva: Hannele Simpanen

Toimintavuoden päättyessä takki on yleensä ollut ihan tyhjä. Nyt se ei sitä ole. Kassaran varressa olen tekemisiäni ja käyttämiäni musiikkeja listaillut. Sielunlintujen musiikki oli sekin odottanut valmistumista koreografiaksi usean vuoden ajan, kuin myös tulevan uuden koreografian musiikki. Uuteen haluaisin tarttua heti, mutta maltan ja pakotan itseni hetkeksi unohtamaan tekemisen.

AINA saunoi ja vietti yhteistä aikaa viime tiistaina. Nauroimme, muistelimme, katsoimme kuvia, suunnittelimme ensi syksyä ja kuuntelimme käsivarret kananlihalla uutta biisiä. Syksyllä alkaa kaupunginteatteriin tehtävän produktion työstäminen ja valmentaja Johanna on minut pyytänyt siihen avukseen. "Proggis" on osa Johannan gradua, joka käsittelee naisen elämänkaarta ja minäkäsityksen muodostumista. Pääsemme kokeilemaan uusia työskentelytapoja ja harjoittelemaan ilmaisua. Tuosta prosessista enemmän syksystä alkaen.

Illanistujaisissa AINAlaiset kirjoittivat muutaman sanan siitä, mitä AINAlaisuus on heille antanut. Käsin kosketeltava yhteisöllisyys on sen parasta antia, mutta tässä naisten kirjoittamaa:

"Aina on ollut hyvä vastapaino kaikelle muulle työlle ja arjelle, josta on päässyt aina irtautumaan. Treenien jälkeen on ollut aina tosi antoisa ja tyytyväinen olo, vaikka olisi sitä ennen ollut miten kiukkuinen ja väsynyt. Itselläni oli yli 10v tauko voimistelusta ja nyt useamman vuoden jälkeen uudelleen aloittamisesta, en voisi kuvitellakkaan lopettavani täysin. Koen AINA-ryhmän todella sopivaksi itselleni. Se on täyttänyt jonkinlaisen "tyhjiön" omassa elämässäni."

"Antanut mahdollisuuden nauttia uudelleen voimistelun virtaavasta liikkeestä, ryhmässä tekemisestä, halusta oppia ja voittaa ja luottaa omiin taitoihin. Ihanaa on ollut yhteinen palo, jännitys, henki, aikuisuus - monenmoiset tunteet ja kaikkien sitoutuminen, tavoitteellisuus. Sitovana tekijänä valmentaja jolla on taito, ihailtava taito luoda uutta."

"AINA on täyttänyt tanssityhjiön elämässäni. AINA-harjoituksissa olen saanut harjoittelun lisäksi eläytyä koreografian fiilikseen. Olen yleensä innostunut musiikeista ja koreografioista muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Yhteenkuuluvaisuus ryhmässä on vahva, ja se on voima! Tuntuu hyvältä ajatella, että yhteinen matkamme tannssillisenvoimistelun saralla jatkuu johdossasi! Harkat antava energiaa ja hyvää oloa!"

"AINA täyttää elämässäni sitä aukkoa mikä siellä on ollut nuoruusvuosien voimistelun lopettamisen jälkeen. Joku syy minut kuitenkin on vuosi vuodelta ja eri kaupunkeja kolutessani vetänyt paikallisiin seuroihin ohjaamaan. Oman työni vastapainoksi olen kuitenkin halunnut sitä, että joku sanoo minulle "tee niin tai tee näin" - etten minä ole antavana vaan vastaanottavana osapuolena. Harkkoihin voi vaan mennä, nauttia aivan ihastuttavien naisten seurasta, huomata osaavansa edelleen ja sitten ajella taas hyvällä mielellä kotiin malttamattomana odottamaan seuraavaa viikkoa. Samanlainen tausta, yhteiset tavoitteet, sama rakkaus tähän upeaan lajiin - siitä on AINA tehty."

"Mitä AINA on minulle ollut? Irtautumista arjesta, äidin ja vaimon velvollisuuksista. Se on ollut minun juttuni, minun ja VAIN MINUN! Se on ollut tapaamista hyvien, hauskojen "hengenheimolaisten" kanssa. Kerran viikossa minä olen ollut vain minua itseäni varten. Se on vaatinut perheen aikataulujen yhteensovittamista, kuljetuksia, lapsenvahtia... Mutta se on tuonut niin paljon, ja vain minulle. Ja kaikki tämä on tullut sieluuni "linnun" kautta... voimistellen, tanssien.

Huomenna palaveeraamme kahden seuran tanssillisen voimistelun ohjaajien kanssa. Ihan hiukan olen miettinyt flow-ryhmän ohjaamisen aloittamista, mutta kuulostellaan huomenna tilannetta!

Sain AINAlaisilta lahjan, josta pääsen nauttimaan hyvässä seurassa ensi sunnnuntaina.

AINAlaiset saivat kesäiset kärpäslätkät ;)

Kassaran varressa

Kesän ensimmäisen päivän iltana tuli ukkonen. Päivän helle sitä jo enteili. Olimme juuri tulleet Villa Walkamaan ja aloittaneet saunan lämmityksen.

Miten monta kertaa lyhyen ajan sisällä maailma vaihtoi väriä ja tunnelmaa.

Seuraavana aamuna iloitsin ensimmäisestä kahvin keitosta ja aikoinaan häälahjaksi saaduista venemukeista, jotka ovat vuosia kanssamme veneilleet ja nyt siis muuttivat Walkamaan.

Aamupäivän heiluin rannassa kassaran varressa ja mietiskelin menneitä ja tulevia. Ja taisin päättää jo AINA:n uuden koreografian musiikin! Pitkään jemmattu biisi, kuten oli "Sielunlinnut" koreografiankin biisi!

Ja järvi näkyy nyt entistä paremmin!

Grande finale

Perjantaina töiden jälkeen matkaan starttasi autolastillinen naisenergiaa määränpäänä Helsinki ja SHOW-kilpailu Your Move tapahtumassa. Yövyimme porukalla pienessä hotellissa ja illalla nautimme ruuasta ja hyvästä seurasta. Valmentaja kuitenkin komensi hyvissä ajoin nukkumaan...;)

Lauantaina aamutuimaan siirryimme puvut kainalossa Kisahallille.

Aamulla harjoitus klo 9.04, sitten syömään jäähallille, meikkaamaan

ja kilpailusuorituksen aika 13.44. Harjoituksessa saimme tuntuman tilaan ja lattiaan. Olo oli aika epävarma ja tasapaino horjui. Mutta mieli oli hyvä. "Varsinainen valkku" eli Johanna seurasi harjoituksen ja antoi siitä palautetta. Myös tuomaristo oli paikoillaan jo harjoituksen ajan.

Musiikki tuntui hitaammalta ja puhuimmekin AINA:laisten kanssa tarkasta kuuntelusta varsinaisen suorituksen aikana.

Kilpailusuoritus jännitti valtavasti, vaikka minkäänlaista suorituspainetta tai odotuksia sijoittumisen suhteen ei ollut. Mutta totuuden nimessä harjoitukset kerran viikossa ja esiintyminen 3-4 kertaa vuodessa ei vielä tuo valtaisaa esiintymisvarmuutta, vaikka sitä joskus on ollut. Mutta me selvisimme, nautimme ja luotimme toisiimme. Tämä porukka on niin MAINIO!

Kisakatsomoon sain ystäväni Virpin ja veneharrastuksen kautta löytyneen ystäväni Hannen, joka toimi hovikuvaajana. Seuraavat otokset ovat Hannen käsialaa.

AINA ja Sielunlinnut:

Kun sitten seisoimme palkintojenjaossa kaikkien muiden joukkueiden rinnalla,

pronssi mitalin oli saanut Vihti Gym ja hopea mitalin voitti Kuopion Reippaan Voimisteijoiden AINA, en uskonut kuulemaani. Kysyin takanani seisseeltä Saijalta, että sanoiko se meidät?!!! Rauhallinen, aikuisille tehty, hyvin perinteiseen voimistelun liikekieleen tehty ohjelmani tämän upean naisjoukon AINA:n esittämän sijoittui siis toiseksi Valtakunnallisessa SHOW-kilpailussa.

Kultaa sai pisteen erolla Vantaan Voimistelusaeura.

Kuopion reippaan Voimistelijoiden menestys oli muutoinkin loistava. Aida voitti kultaa yli 20v vapaasarjassa, Amelie sai pronssia 12-15v vapaasarjassa ja sen lisäksi kultaa 12-15v tanssillisen voimistelun sarjassa. Ja sitten se meidän hopea tanssillisen voimistelun yli 20v sarjassa. Ylpeitä saamme olla myös "Aidasta" ja "Lumiasta", jotka neki suoriutuivat ohjelmistaan upeasti.

"Tyttö" tuli kotiin!