Uusia ovia

The Day! Vastahan se vuosi sitten oli! Ja nyt taas!

Ihania muistamisia on kopsahdellut postilaatikkoon, tullut fb:n seinälle ja osan olen saanut ihan henkilökohtaisesti. Virpeli yllätti, Ukko vei jalat alta, Sisko soitti, samoin äiti ja anoppi. Kaikki tärkeät. Ja juhlinnassa siis mukana keskimmäinen, joka täyttää urheiluruudun aikaan tasan viisitoista!

Mutta nyt on tullut aika aukoa uusia ovia.

Tänään varmistui, että "Koonto" siirtyy täältä SAVON SANOMIEN blogiksi! JIHUUU!!! Ensimmäinen teksti kuvineen julkaistaan Savon Sanomien verkkosivuilla maanantaina! Sisältö muuttunee sen verran, että voimistelu - rakas harrastukseni - tulee painottumaan entisestään.

Ei huono =) Sitä odotellessa!

Koroilla ja ilman

Show-tapahtuman jälkeen "Prokkiksen" teko sai jollain tapaa uuden vaihteen. Ensinnäkään prokkis ei ole enää pelkkä "prokkis" vaan sillä on nimi:

PMS äitejä, tyttöjä, likkoja, naisia, mimmejä, mummoja kaikenlaisia
- Tarinoita naiseudesta

Aiheeseen sopivasti nimi on kuulemma syntynyt yön pimeinä tunteina kun lapsi sairastaa ja äiti valvoo.

Markkinointi on alkanut, näymme mm. fb:ssä ja lippujen ennakkomyynti alkaa pian!

Koko porukka kokoontuu helmikuusta alkaen kerran kuussa yhteisiin harjoituksiin valmentaja/ohjaaja/koreografi Johannan johdolla. Harjoittelutahti kiihtyy koroilla ja ilman.

Yksityiskohdat hioutuvat sormien asentoa myöten.

Naiset eläytyvät.

Ja niin hyvin olemme aikataulussa, että hiuksia ei tarvitse kiireen takia käydä repimään, muutoin kyllä =)

Asema - tapahtuma 14.1.2012

Asemalla jokainen alle 12-vuotias voimistelija pääsee näyttämään voimistelutaitojaan yksin tai yhdessä ryhmän kanssa. Tärkeintä on osallistuminen ja esiintyminen.

Asemalla Kuopio-hallissa 14.1.lapset esiintyivät.

Heti esiintymisen jälkeen "turvatyyny" otti heidät vastaan, antoi ensimmäiset kannustavat palautteet ja kuunteli esiintyjien fiilikset.

"Arvit" katsoivat tapahtuman kaikki ohjelmat ja antoivat palautteen jokaisesta ohjelmasta - positiivisessa ja kehittävässä hengessä tietysti!

Jokainen sai osallistumisesta mitalin ja mitalin saajia 14.1.2012 asema-tapahtumassa olikin tosi PALJON!

Lopuksi oman turvallisen ohjaajan kanssa ihasteltiin mitallit ja iloittiin onnistumisesta!

Myös musiikkipöydän takaa löytyi allekirjoittaneelle tuttua vahvaa voimistelun asiantuntemusta ;)

Terveiset Tanhuvaaran 90v juhlissa esiintyneille =)

Ensin AINA...

Lauantai oli kohtalaisen voimistelun täyteinen päivä. Olin mukana aamusta alkaen ensin Voimistelun asemalla ja sitten Show-tapahtumassa, mutta ensin AINA...

Kokoonnuimme klo 11.30 Kuopio-hallin aulassa. Ensimmäinen jännityksen paikka oli lisenssit - kaikilla oli homma hoidossa ja kuitit mukana. Tuohon kokoontumisaikaan yksi joukkueen jäsenistä oli H-klubin kanssa jo harjoittelemassa Romanssi-ohjelmaa.

Puvut päälle lämminhenkisessä pukuhuoneessa ja lämmittelemään. Harjoitusaika klo 12.04-12.08, pillin vihellyksestä lavalle.

Tuomaristo seurasi myös harjoituksen, joten latausta riitti.

Harjoituksen ja kilpailun välissä fiilistelyä, evästelyä ja viimeistelyä...

AINA kilpaili numerolla yksi. Varsinainen suoritus lienee ollut AINA:n "Harmaina" ohjelman paras läpimeno. Fiilis oli huikea "Rosvojen juhlat" -biisin ensi tahdeista alkaen! Asiantuntevat tahot (lue: aviomiehet) olivat sitä mieltä, että ohjelma oli parantunut seuran joulunäytöksestä. Totta. Tehdyt muutokset ja säädöt olivat oikeita valintoja!

Kilpailusuorituksesta palkintojen jakoon oli aikaa pari tuntia. Tuona aikana osa AINA:n mustakyntisistä "rosvoista" oli uskallettu päästää myyntitöihin!

Palkintojen jakoon pääsyä odotettiin jonossa pituusjärjestyksessä...

Lopputulos HIENO: harmaa hopea mitali!

Yhteispotretissa osa Show-tapahtumaan osllistununeista Reippaan joukkueista. Seuran kokonaissaldo: kilpasarjoista kolme kultaa, yksi hopea, yksi pronssi ja näytössarjoista kunniamaininta!

Matkakertomus

Ajatukset on jo pitkälti ensi viikonlopun kisoissa. Mutta jotta voin sitten hyvällä omallatunnolla kirjoittaa kisatunnelmista, niin matkakertomus alta pois!

Haaveilin Varsovan matkasta jo viime keväänä, mutta koska toinen haave - Villa Walkama - toteutui, matka siirtyi.

Tapanina sitten lähdimme kahden viettämään "pidennettyä viikonloppua" keskellä viikkoa. Pääsimme ihailemaan jouluasuun sonnustautunutta Varsovaa

Vanhankaupungin joulukuusi oli satumainen

vaikka sen satumaisuus koki seuraavana päivänä päivänvalossa pienen kolhun =).

Perinteiseen tapaan paljon kävelyä, metrolla ulos kartalta päätepysäkille ja raitiovaunulla pysähdellen takaisin.

Kaupunki historioineen on mielestäni vaikuttava. Toisessa maailmansodassa täysin tuhottu kaupunki on rakennettu lähes kokonaan uudelleen. Vanhakaupunki on Unescon tuella jälleenrakennettu sellaiseksi, kuin se oli ennen pommituksia. Siis uusi vanhakaupunki.

Jäljellä oli vielä muistoja tuhoista...

Majoituspaikkamme oli hauska: keskellä kaupunkia sijainnut Oki Doki -hostel, jonka sisutuksen puolalaiset taiteilijat olivat suunnitelleet!

Hyvää ruokaa ja juomaa

ja tietysti elävää musiikkia!

Rumaa ja kaunista! Tahtoo uudelleen!

Tammikuun eka

Lainaan itseäni ja palaan taas viime joulun Savon Sanomien Jouluntekijöihin. Näin kirjoitin 31.12.2010:

"Yhden yön päästä alkaa kuukausi, jonka aikana ei saa syödä eikä juoda mitään ja liikuntaa tulee harrastaa paljon! Askelmittari on asennettu ja sukset voideltu. Kevennetyn ruokavalion ohje on magneetilla jääkaapin ovessa: jos vahingossakaan lähestyt jääkaappia, ohjeistus muistuttaa sovitusta. Mutta kenen kanssa sovitusta?

Me asetamme itse itsellemme tavoitteita, joita meidän tulee saavuttaa. Todellisuudessa tavoite usein määrittyy yleisten käsitysten tai ihanteiden mukaan. Sen siis määrittää joku muu kuin minä itse. Joulun tulee olla kuin kiiltokuva. Mittoihin tulee päästä mahdollisimman nopeasti uuden vuoden jälkeen. Ja monta muuta samanmoista aatosta...

”Onko se niin justiinsa”, kysyi esikoinen, kun jouluna mietimme tekemisten järjestystä. Ollaan peruskysymysten äärellä. Tärkeintä lienee kuitenkin ajatus ja tunne: ei se, mitä tehdään, vaan miksi tehdään. Ei se, miltä asiat näyttävät ulospäin, vaan se, miltä ne tuntuvat sisällä päin!

Kun katselen ympärilleni täällä kotona, voin todeta hymyssä suin, että ei se ole niin justiinsa. Tunne on tärkeintä! Ja tänne mahtuvat kaikenlaiset tunteet.

Seuraavaa joulua kohden lähden loppiaisesta. Silloin riisun kuusen ja ihmettelen tyhjyyttä, joka jää kaikkien näiden jouluasioiden jälkeen. En viivyttele koristeiden kanssa, ainoastaan kynttilät jäävät. No. Täytyy tunnustaa, että joskus joku tonttu on löytynyt hyllyltä vielä pääsiäisenä, mutta eihän se ole niin justiinsa. =)

Ensi jouluun on muutama idea. Sain aimo pakan armeijan harmaata manttelikangasta. Ja armeijan manttelithan ovat tontunharmaita!"

Pidän tekstistä edelleen!

Harmaa manttelikangas on lähes koskemattomana kaapissa. Odottanee ensi joulua. Toisenlaista harmaata on kyllä työstetty AINA:n kanssa pitkin syksyä.

Piipahdimme Varsovassa pidennetyn viikonlopun verran joulun jälkeen. Terveiset sieltä.

Rentouttava yhteinen irtiotto. Enemmän juttua ja kuvia tuonnempana.

Koonto-blogini täyttää huomenna 1 vuotta. Odotamme -siis minä ja blogini- valtaisaa määrää onnitteluja ja syntymäpäivälahjoja =) Näin aloitin.

Enkä aio vielä lopettaa! (Tuli taas luvattua paljon muutakin ;)