Pari pariliikettä lisää

Noin 0,18 saatiin pois musiikista, eli liikumme sallituissa rajoissa. Musiikki lyheni ja kukaan ei huomaa mistä! Kiitos Piian!

Pariliikket saimme tänään valmiiksi. Lopullinen muoto valmistunee matkan varrella. Tärkeää on, että musiikki on nyt "kuvitettu". Muutosten teko ja oma harjoittelu on helppoa kun musiikki on analysoitu liikkeellä!

Tunnelma oli taas hieno. Tämä AINA -tiimi on kyllä mahtava. Paidat ovat hankinnassa, mekon malli on valmistelussa ja kuvio asun koristeeksi haussa. Intoa harjoitteluun riittää. Kukaan ei kuitenkaan unohda realiteetteja eli harjoitukset pidetään kerran viikossa ja perhe ja sen kanssa eläminen on useimmalle ykkösenä. Harrastus sopivasti mitoitettuna tämän kaiken rinnalla antaa voimia ja tuo iloa.

Tätä iloa koin eilen illalla!

Kesäajan ensimmäinen päivä

Eilen sunnuntaina vietimme muutaman tunnin Villa Walkamassa. Aurinko paistoi ja yksi jos toinen pääsi nauttimaan asioista, joista pitää.

Ukko-Armas pilkki.

Saalistakin tuli uusilla joululahjaksi saduilla mormuskoilla;)

Lipit olivat salamana jalassa ja kisat käynnissä.

Kesäajan ja rankan urheilusuorituksen uuvuttama kuopus sai illalla pötkähtää uudelle peitolle.

Yllätys!

Päivän kestävä Nuoren Suomen lastentanssin kouluttajakoulutus Helsingissä SLU-talolla takana. Hyvä porukka ja mielenkiintoinen sisältö. Konkreettia ja iloista tekemistä.

Ennen koulutuksen alkua otin kuvan SLU-talon portaikossa olevasta hienosta valokuvaseinästä. Rintarinnan huippu-urheilijoiden kanssa ovat lapset, nuoret ja varttuneemmat urheilijat. Huikea kokonaisuus. Kuvien ottajaa en ikävä kyllä tiedä...

Olin kuvan ottanut ja halusin rinnalle yksityiskohdan kokonaisuudesta. Valitsin vasemmasta yläkulmasta kuvan nauhalla taituroivasta rytmisen harrastajasta ja tarkensin. Vasta tarkentaessani huomasin, että siinä...

...SLU-talon portaikon seinällä, Jarkko Niemisen vieressä, oli kuva pienestä hymyilevästä tontustani! Ja koreografiastani!

Hieno ja liikuttava hetki aivan odottamatta!

Pari pariliikettä ja kuvioita

Koreografian valmistuminen lähestyy, mutta viime sekunnit ovat kyllä aika tuskaisia. Puuttuva pätkä on vahva ja voimakas osa musiikista, mielestäni pari/ryhmäliikkeitä. Viikon verran olen niitä hautonut pääsemättä juurikaan eteenpäin. Musiikki on soinut autossa - aina kun olen ajanut yksin. Tänään palatessani yksin viemästä keskimmäistä harjoituksiin, aiheutin vaaratilanteen liikenteessä; ajatukseni olivat enemmän soivassa koreografian musiikissa kuin liikenteessä ja liikennevaloissa... Valo oli ihan oikeasti punainen.

Tämän päiväiset harjoituksissa tehdyt pariliikkeiden kokeilut näyttivät hyvälle ja niissä oli logiikka... ehkä naisen sellaista, mutta kuitenkin. Ja liikket toimivat hienosti!

Harjoituksista kotiin palatessani mietin ryhmää. Asiaan paneudutaan tiiviisti ja keskittyneesti, silti hymy on herkässä ja naurua riittää. Kunnioitusta on riittävästi taitavien ja tekemisestä nauttivien ihmisten kesken. "Rentouttava yksikkö", tämä ryhmäni "AINA"!

Kuviot ovat vasta aluillaan, mutta niitä kokeilimme ja ryhmä osaltaan loi muutaman ohjelmaan sopivan! Johannalta lainasimme ehdottomasti kuvion nimeltä "mykiö", jota ilman emme voi tehdä koreografiaa! =) Terveiset meiltä "mykiöstä" Johannalle!

Piilopirtti - Villa Walkama

Viime elokuussa ajelimme maakunnassa katsomassa piilopirttiä, jota sitten emme saaneet. Lienee ollut johdatusta. Tuolla ajelulla huomasin lahden toisella rannalla pienen, ihan veden rajaan rakennetun vanhan punaisen saunan. Saunan edessä oli iso terassi, terassilta johtivat portaat suoraan veteen ja lisäksi saunan edessä oli uudehko laituri. Reippaan ja iloisen näköisenä se siellä uitteli varpaitaan. Itse mökki oli huonokuntoisen ja asumattoman oloinen.

Ukko-Armas teki salapoliisin työtä ja selvitti omistajan. Kirjeellä häntä lähestyimme ja kerroimme kiinnostuksemme. Ja vihdoinkin, tästä päivästä alkaen, tuo sauna on meidän!

Eilen kävimme paikan päällä ihmettelemässä, istuimme laiturilla ja joimme kahvit termoksesta.

Villa Walkama. Tästä se alkaa...

Liima- ja risapäivä

Eilen meille muutti Perttu. Pojat ovat pienestä pitäen saaneet sairaalapäivien "palkinnoksi" jotain pientä ja tällainen pieni on myös Perttu. Jo isoksi kasvanut pieni poika otti iloisena vastaan pehmokaverin ja nyt se löytyy milloin mistäkin! Tässä se voimistelee keittiön liitutaululla...

Eilinen kului siis suunnitellusti paikallisessa sairaalassa. Pakaaseissa oli muistikirja ja värit korografian kuvioiden piirtelyä varten, mutta ei. Jännitin kuitenkin sen verran, että odottaminen meni ihan miihailuksi. Selvisimme kuitenkin hyvin. Liimat korvista ja risat kurkusta saivat kyytiä.

Kuopuksen päivät ovat nyt rauhallisia(?) viikon ajan. Tänään vietimme rauhallista päivää kirpputorilla kierrellen ja kahvilassa. Yritin saada seuralaistani Kahvila Kaneliin, mutta lopulta sovimme, että hän vie minut tänään minne haluaa ja minä valitsen paikan seuraavan kerran.

Kaupunkireissun jälkeen jatkoin tilkkutäkkeilyä. Eilisellä sairaalakeikalla oli mukana myös aluillaan oleva sukan tekele. Mutta neuletauko ei tee pahaa. Peitto valmistuu hyvää vauhtia.

Hiihtolomalla ja sen jälkeisellä viikolla sain valmiiksi kolme kauluria ja yhden pipon. Nämä kaulurit ovat meidän rinteessä viihtyvien nuorten miesten mielestä toimivia: henki kulkee läpi, eikä neule jäädy niin nopeasti kuin "Buff":i. Kuopuksen kaulurin tein purkulangasta ja se hiukan kutittaa. Muut on tehty aloe vera -langoista, jotka tuntuvat hyvältä iholla ja joita on ihana neuloa.

Huomaattehan ihka oman HUUMI -merkin! =)

Tiistai-illan valintoja

Tänään painuin taas heti töiden jälkeen alakertaan. Huomista liikuntakoulutusta varten piti tehdä vielä viimeiset säädöt ja suunnitelmat, kuunnella musiikit vielä kertaalleen ja kirjoittaa materiaali.

Koreografian lopun sain valmiiksi; välistä puuttu vielä yksi voimakas osuus, johon ajattelin pariliikkeitä. Testaamme niitä huomenna harjoituksissa. Musiikki on liian pitkä ja sen lyhentäminen mietityttää. Ajatus siitä, miten sen saisi tehtyä tyylikkäästi, on, mutta käytännön toteutus on vielä vaiheessa...

Jätin aikuisbaletin väliin, mutta en potenut siitä huonoa omaatuntoa. Sain hien tuolla omalla riehumisellakin ja hommat oli tehtävä huomiseksi!

Alakerran siivousta seurannut kirpputorirupeama ei tuottanut valtaisaa tulosta. Myymättä jäi useita farkkuja. Lisäksi varastoista löytyy Luxemburgin serkun vanhoja polvihousuja, joista valtaosa on sen mallisia, että ne eivät sovi kenellekkään. Niinpä viikonloppuna aloitin pitkään suunnittelemani farkkupeiton tekemisen. Kyytiä saivat o´neall:it, catiminit ja quicksilverit. Peitto on vielä vaiheessa, mutta valmistunee viikonloppuna ja löytänee paikkansa kuopuksen päiväpeittona.

Aina Show:ssa

Hiihtolomaa edeltävällä viikolla "AINA" ei pitänyt harjoituksia. Edellisellä kerralla teimme yhdessä kauaskantoisen ;) päätöksen: lähdemme mukaan toukokuun lopussa Your move tapahtuman yhteydessä järjestettävään SHOW:hun.

Hetken aikaa pohdimme yhdessä sarjaa: näytös vai kilpa. Ja päädyimme, pitkälti ihan käytännön syistä, kilpasarjaan.

Summa summaarum: Kuopion Reippaan Voimistelijoiden "AINA" on mukana SHOW:ssa tanssillisen voimistelun yli 20 v kilpasarjassa tekemälläni "Sielunlinnut" koreografialla. Reippaan muista joukkueista mukana on ainakin "Amelie" Johannan tekemällä upealla koreografialla!

Alustavia pukuideoita on ja pukukankaat odottavat sängyn alla jo tekijäänsä!

Hiihtoloman aikana olin saanut sähköpostiini pro gradun tekemiseen liittyvän kyselyn. Pääsen kirjoittamaan tarinan aiheesta: Kuka, mikä ja mitä minä olen, ja miten minusta on tullut se, mitä nyt olen? Tekstit ovat tutkimuksen aineistona ja lisäksi tarinoista on tarkoitus tehdä esitys kaupungin teatterin lavalle harrastajien voimin toukokuussa 2012. Huikean hieno projekti tulossa.

Tämä Pohjois-Pohjanmaan museon Uuno Laukan kokoelmasta lainattu (kohtalaisen suuri) kuva koristi korttia, jonka annoin Juvan Naisvoimistelijoille seuran täyttäessä 60 vuotta. Kortti sisälsi lahjan: lupauduin ohjaamaan pari tuntia kun seura seuraavan kerran järjestää jumppatapahtumaa. Nyt sitten lunastan lupaukseni: lauantaina 2.4. ohjaan Juvalla flow tunnin ja sen jälkeen koreografia tunnin.

Kutsu teille kaikille: tulkaa kokeilemaan tanssillista voimistelua!

Kotona jälleen

Irtiotto on tehty ja tänään palattiin kotiin. Mukavaa sekin. Koti on aina koti ja lomakin jatkuu vielä.

Loma alkoi mummoloista, joissa molemmissa saimme istahtaa lihapatojen äärelle. Kirjaimellisesti. Ihanaa. Siiri ja Pertta -koiruudet- jäivät Ukko-Armaan vanhempien luokse hoitoon. Äitini luona valokuvasimme äidin hardanger-tekniikalla tekemiä liinoja ja verhoja. Upeita ja vaativia töitä. Eivät valmistu ihan noin vain telkkaria katsellessa...

Lisäksi jälkikasvumme pääsi osallistumaan kotoisaan ja vähitellen katoavaan perinteeseen, kun käärimme porukalla papiljotteja; minä mummolle ja mummo esikoiselle =)Hauskaa oli. Aamulla paplareita näkyi muidenkin päässä.

Meidän pohjoinen oli tänä vuonna mukavan ajomatkan päässä Sotkamossa, Vuokatissa. Saimme nauttia aurinkoisista päivistä ja ihmispaljoudesta.

Mukavaksi vastapainoksi rauhaa tarjosivat oma huoneisto ja hiihtoladut.

Reippaimmat meistä harrastivat liikuntaa yhdeksän tuntia päivässä. Minä hiihdin enemmän kuin kymmenessä vuodessa yhteensä. Stepissä olin muiden lomalaisten kanssa ja zumba-tunnilla kanssamme liikkui myös "natiiveja". Tunnit olivat ok, vaikka en koskaan ole erityisemmin hurahtanut steppiin tai zumbaan. Tärkeintä on kuitenkin liike. Ja musiikin mukaan. Illat kuluivat völjäillen ja hiukan myös tunnelmoiden.

Kotimatkalla oli ihan must-juttu poiketa eräässä tietyssä tehtäänmyymälässä...

Rentouttava reissu. Nyt kotoisaa viikonloppua, jossa nautitaan Ukko-Armaan tekemää pitsaa

ja saunotaan omassa saunassa. Lisäksi haaveilen pääsystä elokuviin.

Lomaviikon aikana olin saanut mielenkiintoista postia liittyen tuleviin projekteihin voimistelurintamalla. Niihin palaan huomenissa. Ja huomenna kotiutuvat myös ne kaksi puuttuvaa perheen jäsentä...

Kuva: Kusti Huuskonen

Tietokoneettomalle vyöhykkeelle

Loma alkaa nyt!

Kassit on pakattu ja suksipoksi on pian pullollansa kaiken maailman hiihtimiä ja laskuvehkeitä. Nopea laskutoimitus kertoo, että erilaisia jalkimia luistimet mukaan lukien on pakaaseissa noin 20 paria! Matka suuntautuu molempien mummoloiden kautta mäenlaskuun pohjoiseen.

Matkamusiikiksi sain eilen odottamani Lykke Li:n levyt. Ensimmäisen olin jo aikaisemmin varannut ja uusi ilmestyi juuri sopivasti 2.3. Laukkuun pakkautuu myös koreografian musiikki, Eppu Nuotion "Varjo" ja tietysti neule.

Määränpäässä on talviurheilun lisäksi luvassa uintia, kuntosalia ja jos intoa riittää, myös zumbaa ja steppiä.

Loman myötä siirrän jälleen itseni tietokoneettomalle vyöhykkeelle, kuten tein myös jouluna. Palaan päivittämääm lomakuulumiseni viikon kuluttua.

Nyt voisin kiljua riemusta...!