Kellarin kätköistä...

...nro 3: Troikka. Koreografina ja ohjaajana Marketta Viitala, valokuvaajana Keijo Niskanen ja seura Pyhäjärven Naisvoimistelijat ry.

Ikävä kyllä saappat eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa. Kirkkaan punainen vinyylinen saapas ulottui muistaakseni hiukan polven yläpuolelle, mutta ohjelmassa se jätettiin polven alle. Pohja oli kangasta ja aivan tavattoman liukas. Hiukan pitoa saatiin, kun pohja kasteltiin juuri ennen esiintymistä.

Tuon ohjelman aikana olisi ollut mielenkiintoista pitää sykemittaria...

Aika jolloin jalka vielä nousi!=)

Kiitokset

Sain PiiaS Dreams -blogin pitäjältä Piialta mukavan huomionosoituksen. Kiitokset siitä!

"The Gorgeous Blogger-palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon eteenpäin niille, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Kysymykset:

Milloin aloitit blogisi?
Ensimmäinen teksti on päivätty 2.1.2011.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan blogissani paljon rakkaasta harrastuksestani tanssillisesta voimistelusta. Välillä sitten hortoilen ihan muissa aiheissa. Asiaa riittää arjesta ja sen pienistä iloista.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Erityistä lienee tai oikeastaan toivon, että erityistä on nimenomaan voimistelun esille tuominen. Ja näin aikuisen näkökulmasta.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Kaikki alkoi - kuten Piiallakin - "Jouluntekijöistä". Kun Jouluntekijät päättyi 31.12.2010, täytyi tilalle saada jotain vastaavaa. Tämä kirjoittaminen kun on niin kuin virkkaaminen, se koukuttaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Viime viikonloppuna muokkasin blogin ulkoasun uuteen uskoon ja olen siihen nyt tyytyväinen. Musta pukee Blogiani! Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja siksi niiden käyttöä opettelen koko ajan!

Saan nyt antaa "The Gorgeous Blogger"-palkinnon kenelle haluan. Ja hetkeäkään en mieti, vaan tiedän. Milla on minua tuuppinut alkuun, rohkaissut, kommentoinut ja ollut esimerkkinä. Pidän Millan tavasta kirjoittaa; ei vain sisutamisesta, vaan arjesta ja kotiin liittyvistä tarinoista. Sisutaminenkin tuntuu hänen kohdallaan elämästä kertomiselta!

Mielestäni kiitokset ja "The Gorgeous Blogger" -palkinnon ansaitsee ehdottomasti siis Milla, joka pitää Valkoinen Koti Kaupungissa -blogia!

Hyvä Milla!

Merkityksellisiä asioita

En pääse nukkumaan, ennen kuin olen tämän kirjoittanut.

Tänään taas sain vahvistuksen sille, miksi tämä on "AINA" niin tärkeää ja miksi tätä kannattaa tehdä. Tätä tanssillista voimistelua.

Ryhmä on taitava. Kun haluat kokeilla ja testata, riittää sana, joskus puolikas ja väki ymmärtää, mitä tapahtuu. Kokeiluja riittää koreografian tässä vaiheessa.

Ryhmäläiset, me kaikki, olemme sitoutuneita ja innoissamme siitä, mitä teemme. Nauramme virheille, mutta samalla opimme. Iloitsemme onnistumisista ja annamme niistä toisillemme palautetta. Nautimme asiasta, jota olemme tehneet ikämme, mutta joka tällä kokoonpanolla on taas ihan uutta.

Liike on kaunista. Asento, pysähtyneisyydessäänkin on koskettavaa. Ja näiden ihmisten taito ilmaista jo nyt, on häkellyttävää. Tapa millä liikumme, puhumme toisillemme ja miten nauramme, kantanee meitä kaikkia.

Hyv yöt!

Eräänlaista veneilyä

Luin Millan "Valkoinen koti kaupungissa" -blogia ja pääsin käymään venemessuilla =) Venemessuilta otetut kuvat toivat mieleeni Oskarin Venekirjan.

Teos on ilmestynyt 2001. Sen on kirjoittanut Aleksi Bardy ja kuvitus on Ville Salomaan. Ensimmäisen kerran törmäsin kirjaan ja lähinnä sen kuvitukseen 2000-luvun alussa Mikkelin kuvitusbiennalen näyttelyssä Mikkelin taidemuseossa. Tuolloin kirjan kuvitus palkittiin biennalen kunniamaininnalla.


Kirja kertoo pienestä Oskarista, jonka vaari tarinoi seikkailuistaan isoilla ja pienillä merillä. Oskari kuuntelee tarinoita innolla, vaikka isä onkin kertonut Oskarille, että vaari on ollut töissä ruotsinlaivalla kokkina. Vaarilla on purjevene, mutta purjehtinut hän ei ole Aino-mummin kuoleman jälkeen. Vaari kuitenkin haaveilee s/y Ainon vesille laskusta ja mummivainajasta Ainosta. Vaari vie Oskaria veneilemään ja erillaisiin veneilyyn liittyviin paikkoihin kuten venenäyttelyyn,

purjehtimaan ja

tutustumaan vierasvenesatamaan.

Kuvitus on hieno täynnä erillaisia ja hauskoja perspektiivejä. Teksti on täynnä oikeaa asiaa, mutta hauskasti kerrottuna.

Kirjan loppu ja kuva, jossa Aino-mummo puhaltaa enkelinä Vaarin purjeveneen s/y Ainon purjeisiin tuulta, on liikuttava.

Kesää odotellessa!

Lauantain liikekannallepano

Kuopus matkusti eilen ystävänsä luokse viettämään syntymäpäiväviikonloppua. Optimisti otti sukset mukaan ja vielä emme ole selvillä, päästiinkö laskettelemaan...

Aamupäivällä loppu perhe starttasi kuka minnekkin: esikoinen "Talvikamarin" kitarakeikalle, keskimmäinen skeittihallille harjoittamaan skeittauksen jaloa taitoa ja me maakuntamatkailemaan.

Aamulla lähtiessä aurinko paistoi hauskasti ulko-ovessa roikkuvaan mustikkahässäkkään.

Ensimmäinen suunnitelma oli ottaa autoon soimaan -ainakin hetkellisesti- koreografian musiikki. Sitten päätin käydä ostamassa Lykke Li:n levyn Levykauppa Äx:stä ja hyödyntää maakuntamatkailua treenimusiikkien kuuntelussa. Mutta myöhästyin 15 min. Viimeinen Lykke Li oli juuri myyty. Omani saan vasta parin viikon päästä. Mutta hyvää kannattaa odottaa.






Jälleen alla oli välillä jäätie välillä lossi ja ympärillä huikean kaunis, aurinkoinen, kylmän usvan peittämä talvinen maisema.

Vaihteleva tie vei tutustumaan piilopirttiin, joka edelleen on haussa...

Kotimatkalla aurinko ehti laskea.

Kuten huomata voi, tänään on menty tunnelmasta toiseen.

Tässä on sitä jotain!

On tämä hieno laji!

Se ei katso harrastajan ikää, vaan sitä voit harrastaa läpi elämänkaaren!

Se ei vaadi erillisiä varusteita.

Oikein suunnitelulla tunnilla pääsee nauttimaan voimistelun tuomasta hyvänolon tunteesta heti. Tunne syntyy musiikin ja liikkeen yhdistämisestä, ilmaisusta ja rinnalla liikkuvasta samanhenkisestä joukosta.

Sen tavoitteellisuus on valinnaista: tavoite voi olla henkilökohtainen, joukkueen tavoite tai sitä ei tarvitse olla. Pelkkä ilokin tietysti on hyvä tavoite, puhumattakaan hyvästä kunnosta!

Ryhmäni AINA, jonka kanssa keskiviikkoisin liikun, on taitava ja pitkään harrastanut. Liikkumisen taustat ovat erilaiset: telinevoimistelu, tanssi, voimistelu... Yhtäkaikki, liikkumisessaan taitavia.

Kuva on samasta kohdasta koreografiaa, kuin edellisetkin kuvat olivat, mutta kun sivuvaaka on AINA niin KAUNIS!

Vielä ihania homemade-lahjoja

Ystäväni oli ommellut minulle syntymäpäivälahjaksi kauniin ja samalla hauskan tyynyn silmälläpitäen mahdollista piilopirttiä!

Tyyny odottelee pirttiin pääsyä meidän olohuoneessa vanhan kirpputorilta ostetun kiikkutuolin päällä. Kiikku puolestaan odottaa entisöintiä, mutta meidät tuntien se joutuu sitä vielä odottelemaan tovin jos toisenkin. Sen kuhmuista vartta peittää tällä hetkellä äitini kutoma luonnonvalkoinen poppana.

Lämpöiset terveiset ystävälleni Juvalle ;)

The Päivä

En ole oikeastaan koskaan viettänyt ystävänpäivää ystävänpäivänä, vaan olen ominut sen päivän itselleni. Olen ajatellut niin päin, että kaikki muut päivät ovat ystävien päiviä, mutta 14.2., syntymäpäiväni, on minun ikioma päiväni.

Kun olin pieni, ei ystävänpäivä ollut vielä, siinä muodossa kuin se nyt on, rantautunut Suomeen. Jostain kaukaa kuului joitain kaikuja Valentine´s day:stä. Niin. Ja puhuttiinhan siitä Aku Ankassa =), mutta muutoin noita vaaleanpunaisia sydämiä ei vielä ollut kauppojen hyllyillä.

Sittemmin olen kuitenkin joutunut tuon päivän jakamaan. Neljätoista vuotta sitten, illalla Urheiluruudun aikaan sain elämäni parhaan syntymäpäivälahjan, kun keskimmäinen poikamme syntyi.

Menneenä viikonloppuna olemme jo yhteisiä juhlia viettäneet. Perhe yllätti minut iloisesti paketilla, joka oli kääritty lempi väreihini...

...ja sen sisältä paljastui...

... Iloinen Takki!

Iloista päivää!

Lämmin lahja

Viime viikolla sain paketin ystäviltä postitse. Perjantaina vuorostaan bussi toi paketin ja nyt äidiltä. Paketista paljastui kauluri/huivi, itse tehty sellainen.

Kaunis, kätevä, ajankohtainen, lämmin ja toimiva.

Lunta

Tämän talven puheenaihe nro.1 on ollut lumi ja sen määrä. Lumen paino saatta vaurioittaa kattorakenteita, jos sitä ei hyvissä ajoin poisteta.

Tänään huolestuneena katselin lähinaapureiden kattoja...

Naapureita ei näkynyt, joten en voinut heille asiasta huomauttaa. =)

Viiniä!

Kirjoitan aineesta, josta pidän, jonka ominaisuuksien asiantuntija en ole ja joiden maailmaan johdattajat joko osaavat asiansa tai eivät! Siis viineistä.

Poikkesimme lähellä sijaitsevan tavaratalon yhteydessä olevassa Alkossa. Olemme käyneet siellä ennenkin =) ja mm. jouluna saimme hyvää ja asiantuntevaa palvelua joulun punaviinien valintaan.

Vaelsin valkoviinihyllyjen välissä toiveenani löytää valkoviini, joka on kuiva, raikas, hapokas jne. Sen lisäksi halusin toisen helmeilevän viini The Päivän kunniaksi. Myyjätär tuli kysymään tuttuun tapaan, tarvitsenko apua valinnassani. Kerroin hänelle toiveeni valkoviinistä ja hän suositteli minulle Blitz 2010 Riesling -viiniä. Suositukset ovat aikaisemmin olleet onnistuneita, joten otin siitä vaarin.

Menin kassalle maksaakseni. Kassalla työskennellyt myyjätär kuljetti pullon läpi lukulaitteen ja samalla hän totesi, että hieno viini, loistava valinta! Poistuimme kaupasta asiantuntijoina! =)

Siinä kaupassa palvelu on aivan loistavaa! Kaikin puolin!

Makua en vielä pysty analysoimaan...

Yllätys

Tänään posti toi minulle yllätyksen! Sain paketin (yhteisen Ukko-Armaan kanssa) ja paketin mukana hauskan kortin. Kortissa Akka luistelee (lue: voimistelee) ja Ukko istuu taempana musiikin soittajana vähintäänkin tuskaisen näköisenä! Aiheeltaan aikalailla nappi valinta! =) Lähettäjinä olivat ystävät Raumalta.

The Päivä lähestyy... Sitä odotellessa!

Orientaatio

Ennen aikuisbaletti laskeuduin taas alakertaan ohjelman tekoon. Pieni hiki ennen aikuisbalettitreeniä on sopiva lämmittely ja orientoiva harjoitus. Siihen lisättynä vielä reipas kävely, niin homma on ihan bueno!

Musiikkien valinnat harjoituksiin ja koreografiaan mietityttävät aina. Tämän harrastuksen huono puoli on, että on vaikeaa ja usein mahdotonta kyetä kuuntelemaan musiikkia. Siis kyetä vain kuuntelemaan. Yleensä musiikki kuin musiikki kun pakkaa ajatuksissa muuttumaan liikkeeksi. Yritä siinä sitten keskittyä kuunteluun, kun mieli laukkaa jo vaikka missä ja vaikka miten.

Onneksi on olemassa pari musiikin tekijää, jotka olen pystynyt pitämää vain musiikkina. Näistä ehkä merkityksellisin minulle on Ismo Alanko.

Tänään kuitenkin päädyin huomisia harjoituksia varten mm. seuraaviin:

Emma Salokoski on yksi suosikeistani. Taitava laulaja, jonka musiikki rentouttaa ja tuo liikkeeseen helposti tunteen ja tunnelman. Tätä levyä onnistun joskus vain kuuntelemaan, ja se tuo mieleen ystäväni.

Fado ei ole perus musiikkia tanssillisen voimistelun tunneilla. Levyllä on kuitenkin helmiä, jotka kuljettavat virtaavaa ja jatkuvaa liikettä. Vahva tunnelma.

Nämä puolestaan tuovat harjoituksiin hyväntuulisuutta.

Näillä mennään + koreografian musiikilla ja hyvällä mielellä kohden huomista.

Kellarin kätköistä...

...nro 2: Meksikolainen hattutanssi. Koreografia on Marketta Viitalan, valokuva Keijo Niskasen ja seura Pyhäjärven Naisvoimistelijat ry. Esiintyjät kisasivat (lue: me esiintyjät kisasimme) tuolloin sarjassa 12-15 v eli 70-80 -luvun taitteessa mennään!

Lyhyen viikonlopun oppimäärä

Perjantai-iltana pääsimme kuuntelemaan esikoisen "Kitaraluokan konserttia" Musiikkikeskukselle Kamarimusiikkisaliin. Esikoinen soittaa Vesa Pölkin ohjauksessa kitarayhtye Haapiksessa, joka konsertissa omien soitantojen lisäksi säesti pienempiä ja vähän isompia soittajia.

Tässä Iso kitaraorkesteri, solistina Heta Nykänen

Haapis, pienet kitaristit ja Vesivehmaan jenkka

Haapis ja Camille Saint-Saensin L'Elephant


Ja sokerina pohjalla

Haapis & Piia Rytkönen, Habanera oopperasta Carmen

Myös lauantain vietin Musiikkikeskuksella. Koulutuspäivässä

Tänään kävimme hiihtämässä. Kuulostaa kovin urheilulliselta, mutta ei se vielä sitä ollut. Hiihtämättömyys näkyi ja tuntui. Haaveilin mennessä Rönön saaren kiertämisestä, mutta tyydyin hiihtämään Kuopionlahden ympäri. Mutta tästä se alkaa! Mukavaa oli. Ja kaunista.

Tänään taisimme saada tanssillisen voimistelun ryhmällemme AINA:lle keikan...

Viikonloppuun Kanelin kautta

Tälle päivälle olin sopinut kahvittelutreffit ystäväni kanssa Kahvila Kaneliin. Kaneli on pieni, todella viehättävä ja täynnänsä ihanan hupsuja tavaroita. Kahvit ovat taivaallisia ja pelkkä leivonnaisten katselu tyydyttää makean nälän, niin herkullisilta ne näyttävät.

Turhaan emme kahvitelleet. Pienen puolikkaan pöydän ääressä puhuttiin tärkeitä asioita, jotka liittyvät tähän rakkaaseen voimisteluharrastukseen. Tähtäin on nyt monien muiden tähtäinten lisäksi asetettu tuonne keväälle 2012, jolloin erään mielenkiintoisen projektin ja prosessin loppuhuipennus on nähtävissä Kuopion Kaupunginteatterin lavalla. Hienoa olla mukana jossain ennen kokemattomassa! Projektista lisää tuonnempana...

Illalla pääsen nauttimaan esikoisen kitarakonsertista.

Huominen on poikkeuksellisesti työpäivä. Niinpä, ah niin ansaitun levon suova viikonloppu on normaalia huomattavasti lyhyempi. Mutta näillä mennään.

Kaksi ja kahdeksantoista

Sen verran on koreografiaa valmiina. Ensimmäisen minuutin ehdimme koluamaan läpi jo viime kerralla ja tänään pääsimme käsiksi toiseen.

Harjoitus vaiheessa törmään tähän omaan rajallisuuteeni. En kirjoita suunnittelemaani ylös, vaan pyrin opettelemaan sen itse. Musiikki on haastava eivätkä laskut suinkaan ole kasiin ja neljään! Analysoin kyllä musiikin "tikuttamalla", mutta teen asioita kuunnellen, en laskien. Ja tämä tuo sitten sen haasteen opetusvaiheessa. Usein tyynen rauhallisesti "laulan" ja opetan "laulun tahtiin"=). Porukka onneksi täydentää rajallisuuttani ja toinen tukee toistaan.

Tunnelma oli taas vallan mainio. Oma päiväni oli tosi "kökkö", mutta nämä fiilikset tämän joukon kanssa salilla tekevät NIIN hyvää!

Kuvissa ihanaista joukkoamme...=)

Matkalla balettiin...

...minulla oli taas hupatossut jalassa.

Suomalaiset ovat polkujentekijä kansaa. Niinpä tälläkin matkalla sain kulkea pitkin erinäisiä polkuja.

Ja jäällä kulkevalla polulla tuli vastaan tällainen =)

Aikuisbaletin treeni oli tosi tehokas. Kotiin kävellessä jalat eivät tuntuneet lainkaan omilta! Tehot ovat kasvaneet kerta kerralta. Toivoimme tänään, että treeni säilyisi samanlaisena vielä pari kertaa. Ihan huippua!