Pakkaspäiviltä

Viime viikolla kävin kaksi kertaa katsomassa "Mystinen matkaaja" -fantasiaseikkailun Musiikkikeskuksella. Seuranani oli noin kymmemen alan asiantuntijaa, joiden edesottamuksia seurasin esityksen lisäksi.

Esitys kesti hyvin kaksi katsomiskertaa ja olisi kestänyt vielä kolmannenkin. Korografiassa osattiin onnistuneesti tuoda lavalle koko ajan uutta ja mielenkiintoista. Jos pidemmän soolotanssin aikana jalat alkoivat penkeissä uhkaavasti koputtelemaan, niin jo lavalle lennähti jotain odottamatonta, joka taas auttoi jaksamaan.

Ilmapallot kiinnostivat, mutta pian lavalle saatiin isompia ilmapalloja ja taas isompia. Tumman puhuvat pahankätyrit liisivät tummien silkkihuiviensa kanssa ja olivat hahmoina lähes aavemaisia. Hyvät valkoiset liihottivat lavalle kärkitossuissa ja ihastuttavalla tavalla toivat tuulahduksen klassista balettia fantasiaan. Veikeä oli myös värikäs kolmikko, joka tanssi yhteisessä kaulaliinassa! Vaikuttava oli valkoinen verkko, häkki, johon paha vangitsi hyvän ja jota vastaan matkaaja taisteli pelastaakseen ystävänsä. Vaikuttava oli myöskin Kuopion kaupunginorkesteri Atso Almilan johdolla.

Tällainen tapa tehdä lastenkulttuuria on lasta katsojana ja kuulijana kunnioittavaa. Hurraa!

Mutta. Loppu hyvin kaikki hyvin. He ystävystyivät ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka! Ja tanssivat toivottavasti taas ensi vuonna...!

Shoppailua

Kaupungissa asumisen parhaita puolia on, että kaupunki on lähellä =) Pitkään pienellä kylällä asuneena nautin, kun voin kävellä keskustaan, poiketa kahville tai kauppoihin ilman, että tapaan tai morjestan yhtä ainoaa tuttua!

Tänään poikkesimme Kauppahallissa. Siellä sijaitsee yksi kaupungin suosikkikaupoistani: Pikku Veneto.

Puoti myy juustoja, kinkkuja, jumalaista pestoa ja muita herkkuja. Herkkujen lisäksi palvelu on erinomaista. Ostoksemme olivat tänään 12 kk vanhaa Piave juustoa, tulista salamia ja pestoa. Sillä aikaa kun Ukko-Armas hoiti Pikku Veneton ostokset, minä löysin vastapäisestä saunapuodista tiskirätin, jossa oli purjevene. Rätti lähti mukaani ja sen sai illansuussa ystäväperhe, johon olemme tutustuneet venereissuilla!

Saunapuodin tiskiä koristivat herkullisen väriset käsintehdyt saippuat!

Tänään nautiskelin täysin siemauksin myös uudesta kamerasta!

Tanssimatto

Ei sellainen matto, jonka johto laitetaan seinään...

Tanssimatto on tanssija Anniina Aunolan suunnittelema juttu, jonka avulla hän on tanssittanut etenkin nuoria tällä seudulla. Pääsimme syksyllä Anniinan koulutukseen, jossa hän avasi meille maton käyttömahdollisuuksia. Saimme myös luvan muokata maton juttuja varhaiskasvatukseen sopivaksi.

Matto on ollut nyt meillä käytössä pari kuukautta ja kokemukset ovat hyviä. Matto ikäänkuin määrittää tilaa ja lapselle oman paikan. Oma paikka on usein turvallisuuden tae, uskallat lähteä liikkeelle, kun tiedät, minne palata. Erillaisia tehtäviä ja harjoituksia voit sujauttaa maton taskuihin, tai niitä voidaan kaivaa salaisista pussukoista. Harjoitukset voi valita niin, että ihan pienimmätkin käyttäjät voivat osallistua omalla tavallan.

Matto voi olla pelilauta, leikkivarjo, istumapaikka, rentoutumisalusta, esiintymislava ... ja paljon muuta! Ja kekseliäänä yksityiskohtana; palkintona ja onnistumisen merkkeinä käytetään pyykkipoikia! Meidän mattomme on tehty lähes kokonaan kierrätyskankaista

Peli huomaamatta tutustuttaa osallistujat tanssin saloihin ja luovan liikunnan harjoituksiin! Tänään juttua pääsivät makustelemaan vanhemmat! =)

Koreografian ensiaskeleet

Tänään teimme ensitahdit uutta Koreografiaa AINA:n kanssa.

Kun tekee juttuja, joihin tuntee laittavansa itsestään kaiken likoon, niiden toisille jakaminen joskus lähes ahdistaa. Siinä luopuu ikäänkuin pienestä osasta itseään, antaa sen toisten armoille, tietämättä, mihin se johtaa.

Tänään pienellä porukalla kokeilimme korografian alkua. Naiset makustelivat musiikkia -päädyin kuitenkin siihen suomalaiskansalliseen melankoliaan- ja pitivät kuulemastaa. Musiikin tunnelmaan on helppo päästä ja siirtää se liikkeeseen. Helppo biisi ei ole, haastetta riittää niin tekijälle kuin voimistelijoille.

Tämä porukka on ihan unelma! Kokeilut sujuvat, ohjeet ymmärretään puolikkaasta sanasta ja kiilto silmissä lisääntyy mitä pidemmälle mennään. Ihan pro-porukka. Ja tämän iltainen valmiiksi tehty pätkä lupaa paljon!

Uudesta tulokkaasta ei ole kuvaa, niinpä laitan tähän kuvan hiukan vanhemmasta koreografiasta. Kuvassa Juvan Naisvoimistelijoiden Lento/Tonkka ryhmä koreografiassani. Ohjaus on Maria Kivelän.

Huopatossuissa balettiin

Tänään kävelin aikuisbalettiin huopatossut jalassa kirpeässä pakkassäässä. Reittini kulki ensin Valkeisenlammen rantaa ja sitten lammen yli tehtyä jäätietä pitkin."Balettikoulu" eli Niiralan koulu kohoaa lammen vastarannalla aina jotenki pelottavan ja karun näköisenä. Kammotus katoaa kun astuu sisälle.

Balettitreeni oli tänään taas tehokas ja oikeastaan hauska. Mutta keskittymistä vaativa!

Ennen lähtöä kertasin vielä huomisen oman tunnin ohjelman. Suunnittelu näyttää vaativan paljon, etenkin treenin, siihen liittyvien sarjojen tekeminen ja musiikkeihin liittäminen. Ruostetta vielä on, mutta jospa se siitä rasvautuisi. Muistiinpanoni ovat kyllä sellaiset, että hyvä jos itsekkään saan niistä ensi viikolla selvää!

Koreografian alun olen suunnitellut ja aika monta tahtia on jo valmiina. Huomenna testataan ekaa kertaa AINA:n kanssa...

Pakkaspäivien avaus

Maakuntamatkailun lisäksi ehdimme eilen piipahtaa Valkeisenlammella Pakkaspäivien avajaisissa. Meidän perheestä 60% oli touhunnut siellä rakennushommissa jo iltapäivästä kello kahdesta alkaen. Olivat rakentaneet quarter pipe:n, josta KuoSi:n nuoret ja vähän vanhemmat laskijat ja lautailijat esittivät temppujaan.

Savon Sanomien toimittaja Juha Poutanen oli ottanut esikoisesta kuvan, joka oli tänään Savon Sanomain verkkosivuilla. Mielestäni tosi onnistunut otos! Muutoinkin kuvat olivat erittäin hyviä.

kuva: Juha Poutanen, Savon Sanomat

Pakkaspäivät jatkuvat tämän viikon ja työn suoma etu on, että pääsen osallistumaan hapeninkeihin vielä viikollakin pariin kertaan.

Piilopirtin etsintää

Jonkinlainen haku on päällä. Olemme ajelleet aika ajoin ympäri maakuntaa katsastamassa myynnissä olevia mökkejä. Tänään taas. Samalla kuin varkain tulee tutustuttua ympäröiviin seutuihin.

Ajelimme Soisalossa. Sää oli kaunis. Aurinko paistoi ja mennessä pakkasta oli vajaa kymmenen astetta. Iltapäivän kuluessa sää kylmeni ja nostatti kauniin usvan jäälle. Puutossalmen lossi piiloutui taitavasti usvaan, eikä sitä näkynyt vastarannalla. Kun kutsuimme sitä kellolla, se pikkuhiljaa paljastui aavemaisesti usvan seasta.

Lossit ovat aina viehättäneet. Ne ovat jäänne jostain vanhasta. Voimanpesiä, jotka jaksavat ja kannattavat suunnattomia lasteja. Ne ovat myös kokoontumispaikkoja, joissa autojen on pysähdyttävä ja antauduttava toisen kuljetettavaksi. Joskus niillä pääsee matkustamaan yksin: lossi liikkuu vain sen takia, että minun matkani jatkuisi. Joskus saattaa joutua vaihtamaan sanan tai pari tuntemattoman kulkijan kanssa. Ja vähintäänkin joutuu moikkaamaan lossikuskia!

Kotimatkalla aurinko paistoi keltaisena pallona usvan takaa ja laski sitten kirkkaan oranssina hehkuen!

Alakuloinen sumu

Tänään tein pöytäkoneen valokuvista varmuuskopiot. Samalla sain käsityksen siitä, millaisia kuvia menneiltä kesiltä on olemassa.

Pakko oli pysähtyä tämän kuvan äärelle. Kuva on otettu 5.10.2009. m/s Karmeli on juuri irronnut Luonterilla Karihiekan laiturista. Sumu on melkoinen ja voin aistia kuvaan liittyvän alakuloisuuden: alusta ollaan tuona samaisena päivänä nostamassa ylös. Ja seuraavaan vesillelaskuun on niin kauan...

Kellon kanssa

Tänään mentiin sitten koko päivä kellon kanssa. Ja lujaa.

Aamulla ukko-armas lähti työmatkalle ja minä tavalliseen tapaan töihin.

Ensin alle työpäivä. Sen jälkeen klo 15.45 "kulmille" kampaajalle. Sieltä kotiin, josta klo 16.30 viemään keskimmäistä pesistreeneihin. Kotiin klo 17.10. hakemaan kuopusta ja tämän kahta kaveria ja pojat futistreeneihin. Matkalla yksi kavereista huomasi, että nappikset olivat jääneet kotiin, joten täyskäännös ja kenkiä hakemaan. Treeneihin ehdimme 17.35.

Kotiin, paidan vaihto ja kiireesti yhdeksäsluokkalaisten vanhempainiltaan kuuntelemaan yhteisvalinnan mahdollisuuksista. Kun pääsin perille klo 18.25, sain todeta, että yhteinen osuus oli alkanut jo klo 18!

Nyt olen kotona. Ihan rauhassa!

Aikuisbalettia

Tänään oma balettiope oli remmissä. Jesh! Ja päästiin tositoimiin.

Tämän päivän treeni keskittyi jalkoihin. Teimme tankotreeniä, mutta lattialla. Olemme tehneet samanmoisia harjoituksia syksyn kuluessa seisten. Lattia tukevasti selän alla ei tarvinnut huolehtia tasapainon pysymisestä, vaan saattoi keskittyä olennaiseen; asennon pitäminen, jalkojen uloskierto ja ojennukset jo sinänsä vaativat keskittymistä ja lihasvoimaa. Uloskiertäjät tekivät koko harjoitusten ajan kovasti töitä.

Keskittyminen on yksi syy, miksi nautin aikuisbaletista. Herkeämättä on mietittävä ja keskityttävä tekemiseen. Ja kun keskittyy, unohtuvat arjen asiat hetkeksi. Tunnin rauhallinen tempo antaa ajan ajattelemiselle ja huolelliselle tekemiselle. Musiikki on klassista ja poikkeaa siis valtavirrasta rentouttavalla tavalla! Kuten myös tekemisen tahti!

Eilisen saldoa Kellarin kätköistä

Eilen olin maan alla koko päivän. Kellarivaraston siivoaminen tämän kokoisessa organisaatiossa ei ole mikään pikku juttu. Pelkästään monoja - erillaisia - on 15, luistimia 7 paria. Mutta urakka on loppusuoralla ja pian valmis!

Siivotessa musiikki soi. Kuvittelin olevani varma siitä, mihin päädyn koreografian musiikkia valitessani. Mutta ei. Suomalaiskansallinen melankolia oli vahvoilla, mutta nyt arvon, päädynkö kuitenkin huumorin pilkahdukseen vakavuuden sijaan. Jatkanko tangomusiikilla vai onko vuorossa vähän raskaampaa menoa... Vi ses!

Kellarin kätköistä löytyi vanhoja valokuvia, jotka ukkoarmas skannasi. Niistä tässä nyt ensimmäinen: Pallo-ohjelma. Koreografia on Marketta Viitalan, valokuva Keijo Niskasen ottama, seura Pyhäjärven Naisvoimistelijat ry. Ohjelma lienee 12-15 vuotiaiden sarjan ohjelmia eli 80-luvun alkua eletään! Kuvassa siis myös allekirjoittanut. Arvailuksi menee =)

Hinku kasvaa...

Viimeksi olen säännöllisesti ohjannut toimintavuonna 2008-2009 ja tuolloin jumppakoululaisia. Aikuisten ohjaamisesta on vuosi enemmän aikaa, samoin viimeisestä aikuisille tekemästäni koreografiasta.

Hinkua tekemiseen ei ole ollut ja siitä voi päätellä, että tauko on ollut paikallaan. Se lienee luonnollista parin vuosikymmenen putken jälkeen... On ollut hauska lähteä tunnille ja liikkua itse. Huolehtia vain itsestä ja olla vailla muita velvoitteita.

Entisten aikojen intoa on pikku hiljaa alkanut löytyä. Ideoita on putkahdellut ja vanhoja aihioita olen kaivellut muistin sopukoista. Musiikit ovat soineet ja tikkuja on piirtynyt paperile.

Osa tai oikeastaan koko syy on Aina:n. On tavattoman mielenkiintoista lähteä määräaikaisena ohjaamaan ja tekemään ohjelmaa ryhmälle, jolla on taitoa ja osaamista niin kuin Aina:lla!

Rukkaset

Sain rukkaset Savon Sanomilta! Tänään kohtasimme viimeisen kerran jouluntekijöiden kanssa. Jouluntekijät kirjoittivat Savon Sanomissa marraskuun puolesta välistä joulukuun loppuun saakka oman joulun tekemisestä ja kaikesta vähääkään siihen liittyvästä.

Kun tänään astuin sisään tapaamiseen, tuntui, kuin tupa olisi ollut täynnä vanhoja tuttuja. Todellisuudessa valtaosan olin kerran tavannut, muutamaa en ollenkaan. Mutta yhteistä projektia olimme tehneet ja toinen toistamme kompanneet.

Jouluntekijöiden perua on myös tämä blogi. Jouluntekijöiden loppuminen jätti tilan ja ehkä myös tarpeen tälle kirjoittamiselle. Sitä tilaa tässä täytän...

Edelleen pääset lukemaan Jouluntekijöitä osoitteessa
www.savonsanomat.fi/vapaalla/joulun-tekijat/

AINA se on niin hienoa!

Tunnit siis alkoivat ja tänään oli ensimmäinen tanssillisen voimistelun tunti!

Perinteiseen tapaan pääsin kimppakyydillä hyvässä seurassa harkkoihin. Sattumoisin perheen miesväellä on kahdet muut harjoitukset samaan aikaan, joten ilman kimppakyytiä logistiikka pettäisi pahasti.

Tänään tehtiin perustreenitunti, joka sisälsi lämmittelyn, sarjoja, lihaskuntoa, hyppyjä ja venyttelyn.

Inhoan lihaskuntoharjoituksia! Mutta kun ne osataan ujuttaa lajinomaisesti, kuten tänään, sarjojen ja liikkeiden sisään, niitä ei edes huomaa. Musiikki vie. Ja mikä ihaninta, välillä myös kolmijakoinen musiikki, joka muutoin tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä.

Ohjaajamme Johanna, joka on kuvassa, kertoi tänään jäävänsä muiden töiden takia hetkeksi tauolle. Eli hän palaa Aina:n ohjaajaksi maaliskuussa. Tuohon asti olen lupautunut ryhmää ohjaamaan ja tekemään porukalle myös KOREOGRAFIAN...

Aikuisbaletti, joka ei sitten ollutkaan baletti...

Tänään oli vihdoin tiistai, ja odotettu aikuisbaletti-ilta.

Vähän vaille kolme soi puhelin, ja sain tiedon, että balettiope on kipeä, eikä siis pääse ohjaamaan. Jatkoksi seurasi kysymys, että voisinko tulla tuuraamaan. Ei balettia, kysyjäkin tiesi että siihen en kykene, mutta jotain muuta tilalle. Tällöin balettiin tulijoita ei tarvitsisi käännyttää ovelta kotiin. Suljin puhelimen, mietin viisi minuuttia, soitin ja lupauduin. Tiesin, että aikaa suunnittelulle ei juurikaan jää.

Mukavaa oli. Tanssillisen voimistelun henkäyksiä sekoitettuna luovan liikunnan harjoituksiin. Hyvää musiikkia ja hymyileviä kasvoja. Tunnelmaltaan onnistunut tunti, vaikka sisältö oli aivan jotain muuta, kuin mitä naiset tulivat hakemaan. Hieno porukka!

Hauska on päästä balettiin ensi tiistaina!

Vesiteitse

Jäätie on samanaikaisesti mielenkiintoinen ja pelottava.

Itkonniemestä lähtevä jäätie vei meitä tänään samoille vesille kuin m/s Karmeli viime kesänä. Muistelin, että blotteri näytti kesällä vettä yli 60 m. Ja se vesi on siellä alla näin talvellakin..!

Kirpputorille ja arkistoon

Varasin eilen kirpputoripaikan. Kuvittelin pääseväni myyntihommiin heti ensi viikolla, mutta turha luulo. Sain inhimillisen myyntipaikan vasta helmikuun puoleen väliin! No. Onpahan aikaa laittaa kampetta valmiiksi. Ja yllättävän hyvin tavara vaihtaa omistajaa täältä kotoa käsinkin.

Tänään aloitin jo siivousurakkaani alakerrassa. Löysin kassillisen jumppavaatteita. Eivät ne niin tavattoman vanhoja olleet, mutta aika retroja kuitenkin! Kaikenlaisissa vetismissä sitä on jumppaa pidetty=). Kuvissa olevat haalarit ovat olleet lainassa vuonna 2004 Juvan Lukioteatterin "Parasta ennen" musikaalissa, jonka tekemisessä olin mukana. Eli joku on uskaltanut laittaa ne vielä päällensä myöhemminkin.

Puvut ovat ehdottomasti arkistoitavaa materiaalia ja eikös kaikki vanha tule jossain vaiheessa uudelleen muotiin!

Viikko aikaa kauden alkuun...

Siis tasan viikko aikaa siihen, kun pääsemme jälleen saleille. Tiistain tunnin aikuisbaletti ja keskiviikon puolentoista tunnin tanssillinen voimistelu tulevat kuulumaan ohjelmaani. Baletti jäi hiukan paitsioon joulun alla. Se johtui yksinkertaisesti kiireestä ja Mäntyharjun shown takia lisääntyneistä harjoituksista. Mutta nyt taas riemumiellä.

Joulutauko on aina paikallaan. Etenkin useita viikkotunteja ohjatessa, parin viikon tauko loi uutta intoa ja latasi akkuja. Niin se teki nytkin, vaikka tällä hetkellä ei tarvitse huolehtia kuin omasta liikkumisesta. Mukava on taas nähdä ryhmä koossa! HYVÄ AINA!

Kisakenttä

Kuvassa oleva Kisakenttä on N:o 8-9 vuodelta 1982. Kannen kuvateksti kertoo: "Suomen Suvi valloitti gymnaestradassa". Suomen Suven koreografia oli -kuten jokainen voimistelija tietää- Raija Riikkalan käsialaa. Gymnaestradahan järjestettiin tuolloin Zurichissä.

Gymnaestrada on kansainvälinen voimistelutapahtuma, joka järjestetään neljän vuoden välein. Ensi kesänä tapahtuman pitopaikkana on Lausanne Sveitsissä ja vuonna 2015 Gymnaestradan järjestää ensimmäistä kertaa Suomi!

Siistiä!

Alakerrassa on käynnistymässä massiivinen siivoussessio. Joulupukki oli päättänyt huolehtia perheen kunnosta ja toi kuntokeskuksen. Niinpä kuntosalille on raivattu rankalla kädellä tilaa. Samalla on hyvä mahdollisuus kaivaa esiin kaikkea matkalla mukaan tarttunutta. Tiedän, että tallessa on mukavia muistoja, joita voin täällä väläytellä. Löysin mm valokuvia, jotka nyt ovat menossa skannattavaksi.

AJATUKSIA arjesta, hurahtamisesta, tekemisestä ja tanssillisesta voimistelusta

Ajatus tähän ryhtymisestä on kytenyt tovin jos toisenkin. Savon Sanomien Jouluntekijöiden päätyttyä olin varma; tätä harrastusta on jatkettava, niin paljon se tuo tullessaan. Tulen tarinoimaan arjesta, käden töistä ja harrastamisesta yleensä. Mutta ennen kaikkea haluan jakaa tanssillisen voimistelun kokemuksia ja fiiliksiä saleilta ja lavoilta. Haparointiahan tämä vielä on, mutta tekemällä oppii...