Ajelimme Soisalossa. Sää oli kaunis. Aurinko paistoi ja mennessä pakkasta oli vajaa kymmenen astetta. Iltapäivän kuluessa sää kylmeni ja nostatti kauniin usvan jäälle. Puutossalmen lossi piiloutui taitavasti usvaan, eikä sitä näkynyt vastarannalla. Kun kutsuimme sitä kellolla, se pikkuhiljaa paljastui aavemaisesti usvan seasta.
Lossit ovat aina viehättäneet. Ne ovat jäänne jostain vanhasta. Voimanpesiä, jotka jaksavat ja kannattavat suunnattomia lasteja. Ne ovat myös kokoontumispaikkoja, joissa autojen on pysähdyttävä ja antauduttava toisen kuljetettavaksi. Joskus niillä pääsee matkustamaan yksin: lossi liikkuu vain sen takia, että minun matkani jatkuisi. Joskus saattaa joutua vaihtamaan sanan tai pari tuntemattoman kulkijan kanssa. Ja vähintäänkin joutuu moikkaamaan lossikuskia!
Kotimatkalla aurinko paistoi keltaisena pallona usvan takaa ja laski sitten kirkkaan oranssina hehkuen!
Tervetuloa meille päin! Ihana lossi tuo Puutossalmen lossi! Kesällä aivan mielettömän upea paikka.
VastaaPoista