Kun tekee juttuja, joihin tuntee laittavansa itsestään kaiken likoon, niiden toisille jakaminen joskus lähes ahdistaa. Siinä luopuu ikäänkuin pienestä osasta itseään, antaa sen toisten armoille, tietämättä, mihin se johtaa.
Tänään pienellä porukalla kokeilimme korografian alkua. Naiset makustelivat musiikkia -päädyin kuitenkin siihen suomalaiskansalliseen melankoliaan- ja pitivät kuulemastaa. Musiikin tunnelmaan on helppo päästä ja siirtää se liikkeeseen. Helppo biisi ei ole, haastetta riittää niin tekijälle kuin voimistelijoille.
Tämä porukka on ihan unelma! Kokeilut sujuvat, ohjeet ymmärretään puolikkaasta sanasta ja kiilto silmissä lisääntyy mitä pidemmälle mennään. Ihan pro-porukka. Ja tämän iltainen valmiiksi tehty pätkä lupaa paljon!
Uudesta tulokkaasta ei ole kuvaa, niinpä laitan tähän kuvan hiukan vanhemmasta koreografiasta. Kuvassa Juvan Naisvoimistelijoiden Lento/Tonkka ryhmä koreografiassani. Ohjaus on Maria Kivelän.
Tsemppiä, hengessä mukana, mä niiiiiin tiiän tuon fiiliksen :)
VastaaPoistaSanna
Mahtavaa oli. Kuvasit tunnelmat juuri sillä tavalla, miltä se tuntuikin. Tuskin maltan odottaa ensi viikkoa.
VastaaPoistaMarika